”Miehet ovat olleet huonoja saamaan koppeja” – Suojeluskunta jalkautti pesäpallon Vimpeliin

Esa Kataja (vas.) ja Matti Lehto jakoivat tietojaan Katajan esitelmän jälkeen. Kataja on tutkinut suojeluskunnan historiaa, Lehto puolestaan Vimpelin työväenliikkeen. Urheilu on ollut osa molempia.
Esa Kataja (vas.) ja Matti Lehto jakoivat tietojaan Katajan esitelmän jälkeen. Kataja on tutkinut suojeluskunnan historiaa, Lehto puolestaan Vimpelin työväenliikkeen. Urheilu on ollut osa molempia.

VAPAUSSOTIEMME LAKEUDEN PERINNEYHDISTYKSEN perinneilta Vimpelin Lakis Areenalla keräsi tiistaina 9. huhtikuuta väkeä kuulemaan Saarikentän synnystä sekä suojeluskunnan urheiluhistoriasta. Vimpeliläislähtöinen Esa Kataja kertoili aiheesta tutkimustensa perusteella.

Vapaussodan jälkeen vuonna 1918 tuli julki asetuskokoelma, jonka ensimmäisessä pykälässä asetettiin tavoitteeksi kansan puolustuskunnon edistäminen urheilun keinoin. Toimeen tartuttiin alkamalla kouluttaa henkilöitä ohjaamaan toimintaa suojeluskunnissa. Tärkeänä panostusten kohteena nähtiin urheilukentät ja niiden perustamiseen myönnettiin tukea.

–Vuoden 1922 tiedoista löytyi maininta kentistä Vimpelissä sekä Evijärvellä.

Rankilan saaret, joita oli kaksi tai kolme Savonjoessa Vimpelin kirkon tietämillä, olivat olleet urheilukäytössä, mutta ne olivat tarkoitukseen pieniä ja niiden hallintaoikeudessa oli epäselvyyttä. Tuolloin paikallispäällikkö Tommi Vehkaoja totesi, että kenttä oli ollut veden peitossa ja suunnitellut pesäpallon karsintakilpailut jouduttiin perumaan. Kuitenkin suojeluskunnan 1922 saamalla 1 000 markan avustuksella kenttää alettiin parantaa ja silta rakennettiin.

Saaren kunnostaminen talkoilla jatkui vuoden 1930 tietojen mukaan ”hyppy- ja heittoradaksi”. Kentän pinta oli nurmikkoinen. 1931 Uuno Latvala kertoi, että suojeluskunta oli yrittänyt ostaa kenttää, mutta se ei ollut mahdollista. Käyttöoikeus jakaantui useiden eri tahojen välillä.

–Lainhuutotodistuksesta vuodelta 1932 selviää, että Rankilan kaksi saarta ovat kunnan omistuksessa osana Kuntala-tilaa, täydensi Matti Lehto Katajan tietoja arkistosta löytämillään.

1933 kenttä mitattiin, sen koko oli 325 x 50 metriä. Niukoista resursseista huolimatta kenttää oli täytetty ja kiviä vedetty joesta hevosvoimin. 1939 kentän todettiin olevan puolivalmis; tuolloin sen edistämiseen oli saatu 16 000 markkaa valtionavustuksena. Jossain kohtaa sodan jälkeen kenttä sai hiekkapinnan ja rakennettiin katsomo sekä pukukoppi.

Vapaussotiemme Lakeuden Perinneyhdistyksen perinneilta Lakis Areenalla jatkoi siitä, mihin syyskuussa jäätiin.
Vapaussotiemme Lakeuden Perinneyhdistyksen perinneilta Lakis Areenalla jatkoi siitä, mihin syyskuussa jäätiin.

Pitkäpallon alku oli Vimpelissä tahkea, mutta innostus kasvoi

PITKÄPALLOA eli pesäpallon edeltäjää pelattiin Vimpelissä jo vuonna 1920, ainakin kahdet suojeluskunnan kisat. Vuosikymmenen alkuvuosina pelattiin Vimpelissä myös potkupalloa, mutta pitkäpallo nousi suurempaan suosioon tultuaan pelaajille tutuksi.

Kovin loistokas ei pesäpallon alkuaika Vimpelissä ollut. Järvialueen karsinnoissa Lappajärvellä kotijoukkue hyödynsi kivikkoisen pelialueen kuoppia ja rakenteita ja voitti lukemin 40–16.

–Miehet ovat olleet huonoja saamaan koppeja, todettiin toiminnasta vuonna 1921.

Perinneillan yleisöstä kerrottiin kiertävän urheilutarkastajan todenneen, että Vimpelin miehet eivät olleet harjoitelleet lainkaan ja mailatkin olivat huonoja.

–Harjoituksia enemmän nuoria miehiä oli kiinnostanut lakkojen murtaminen eli Pihkalan hommat, kuten aluepäällikkö Walleniuksen laatimat toimintakertomukset mainitsevat.

Muina lajeina suojeluskunnan puitteissa harrastettiin hiihtoa, yleisurheilua, voimistelua ja ammuntaa. Käsikranaatin heitossakin kilpailtiin.

1930-luvulla pesäpallo jäi pois Suojeluskuntajärjestön valtakunnallisten mestaruuskilpailujen ohjelmasta ja urheilua ohjattiin enemmän sotilasurheiluun, kuten sotilasottelu, taisteluammunnat, hiihto, ampumahiihto ja suunnistaminen. Suojeluskuntatalolla nyrkkeiltiin, painittiin ja ammuttiin. Sotilaspojat kuitenkin jatkoivat pesäpalloa innokkaasti.

Suojeluskunnan paikkakunnalle tuoma laji jatkoi elämäänsä paikkakunnan urheiluseuroissa, suojeluskunnan vaalimalla kentällä ja muodostui isoksi osaksi paikkakunnan kulttuuria ja identiteettiä sekä seikaksi, josta Vimpeli on laajalti tunnettu.

1934 perustettu Vimpelin Veto ei suojeluskunnan arkistoissa tai muissakaan Katajan tutkimissa lähteissä ole tullut vastaan ennen vuotta 1944.

Rankilan saarista Saarikentäksi

ESITYKSEN jälkeen virisi vilkas keskustelu. Rankilan saarten omistus kiinnosti paikalla olleita: vaiheisiin liittyi oikeudenkäyntejä sekä vuokrasopimuksen siirtyminen lakkautetulta suojeluskunnalta perustetulle Vimpelin Iskulle. Muina vuokraajina olivat silloin Vimpelin Veto ja nuorisoseura.

Isojakokunta omisti osan maasta saarilla. –En tiedä miten kunta on nämä saanut hallintaansa, Lehto totesi.

Häntä kiinnosti myös, milloin Rankilan saaret ovat saaneet nykyisen nimensä.

–1950-luvulla Vimpeli pelasi pesäpalloa Keskuskentällä. Olisiko Saarikentän nimi syntynyt 1960-luvulla, arveli Seppo Kataja.

Veli Suvanto kertoi, että Vapaussotiemme Lakeuden Perinneyhdistyksen tapahtumiin Vimpelissä on osallistuttu aktiivisesti.
Veli Suvanto kertoi, että Vapaussotiemme Lakeuden Perinneyhdistyksen tapahtumiin Vimpelissä on osallistuttu aktiivisesti.

Perinneyhdistyksen toiminta kiinnostaa Vimpelissä

PERINNEYHDISTYKSEN puheenjohtaja Veli Suvanto oli tyytyväinen paikalle saapuneen yleisön määrään.

–Nykyään on vaikea saada ihmisiä liikkeelle.

Yhdistyksen toimintaa jalkautetaan jatkossakin Vimpeliin.

–Luultavasti tuomme tänne Kaukokatseinen Mannerheim -dokumenttielokuvan jossain vaiheessa. Se sisältää uutta tietoa Mannerheimin vaiheista, muun muassa tietojenvaihdosta Yhdysvaltojen kanssa. Dokumentti on todella mielenkiintoinen ja moni, joka on sen nähnyt, haluaa nähdä sen uudelleenkin.

Aarteen etsintää arkistoista

VUODESTA 1982 poliisina pääkaupunkiseudulla toiminut Esa Kataja on kaivanut arkistoja, erityisesti sotaan liittyviä, parikymmenen vuoden ajan.

–Vanhempanikin ovat olleet kiinnostuneita historiasta, sieltä se innostus juontaa. Myös sota-ajan esineistöön liittyvä keräilyharrastukseni liittyy tähän. Vapaapäivät kuluvat mukavasti sota-arkistossa, kun vaimokin on tämän harrastukseni siunannut, Kataja naurahtaa.

Muita lähteitä tutkimuksissa ovat kansallis- ja maakunta-arkistot. Syväluotaus arkistoihin paljastaa mielenkiintoisia seikkoja ja erilaiset asiat nivoutuvat yhteen.

Suunnitelmissa on koota paikallishistoriaa myös kansien väliin.

–Haluan tuoda paikallista historiaa esille henkilökohtaisella tasolla. On monia kiinnostavia aihealueita, joita haluaisin tutkia. Kuitenkin eteen tulee jatkuvasti aukkoja, tapahtumakulkuja ja asioita, joita tekisi mieli selvittää, mutta tutkimuksissa jäljet sitten loppuvat. Ei löydy kuvia, ei lehtileikkeitä tai asiapapereita, eikä asiasta tietäviä ole enää elossa. Se on haastavaa. Toisaalta tämä on aarteenetsintää. Joskus löytää todella mielenkiintoisia asioita.

Kataja ottaa mielellään vastaan tietoja ja kuvia liittyen suojeluskunnan, Saarikentän ja pesäpallon historiaan Vimpelissä.

Aiheesta aiemmin julkaistua

Lisää Järviseudun historiasta täällä

Jaa Somessa

Facebook
X (Twitter)
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Jätä kommentti