Näyttää vahvasti siltä, että yhä kiristyvässä talousahdingossaan valtio kurkkii myös kuntien kukkarolle. Ei sinänsä mitään uutta auringon alla. Vuosikymmenten mittaan on kuntien valtionosuuksia leikattu ja tehtäviä siirretty kuntien kustannettaviksi. Pientuloisten etuuksien leikkauksia on hyvitetty kuntien tuloveron alarajaa nostamalla. Tämä on pääasiassa leikannut kunnallisveron tuottoa. Valtio on hyvittänyt leikkauksiaan kuntien rahoilla.
Uusien hyvinvointialueiden rahoituksessa on miljardiluokan lovi. Nyt viimeistään on selvää, etteivät varatut rahat riitä hyvinvointialueiden hallinnon ja tehtävien hoitoon.
Tämänkin ongelman ratkaisuun vilkuillaan kuntiin päin. Neuvottelut kunnilta vuokrattujen tilojen vuokrista on jo aloitettu. Hyvinvointialue on ainoa tilojen mahdollinen käyttäjä. Kuntien pyrkiessä turvaamaan asukkaidensa palvelujen säilymisen, niin on hyvinvointialue näissä neuvotteluissa aivan saletissa. Jollain aikavälillä kaikki hyvinvointialueen kunnilta vuokraamat kiinteistöt siirtyvät enemmän tai vähemmän kuntien ylläpitämiksi. Näiden uhkien rinnalla aleneva työllisyys ja taantuma syö kuntien verotuloja ja yleinen kustannusnousu lisää menoja.
Veroprosentit nousevat, kriisikuntamenettely uhkaa
Yli kahdeksankymmentä kuntaa on jo tänä vuonna joutunut nostamaan veroprosenttejaan. Hälytyskellojen tulee soida. Kuntien on syytä varautua kiristyvään taloustilanteeseen. Lisävelanotto ja ylijäämien sulaminen esimerkiksi uuden rakentamiseen on arvioitava kiristyvän talouden kuvaa vastaan. Varsinkin pienissä reuna-alueen kunnissa on syytä muistaa, että kriisikuntamenettely on edelleenkin voimassa ja VM:n piirissä, ainakin virkamiestasolla edelleen elää näkemys, jossa julkisen talouden pelastaisi kuntien määrän vähentäminen.
Merkillepantavaa on maakunnassa meneillään oleva uusien koulutilojen, päiväkotien ym. rakentaminen. Jopa kunnissa, joissa vuosittainen syntyvyys on pysyvästi alle kymmenen, halutaan rakentaa uusia seiniä. Vimpelissäkin halutaan rakentaa uusia koulutiloja. Täysin korjauskelpoiset rakennukset jäävät ilman mitään käyttöä ja purkukustannukset ja taseista poistaminen edelleen lisää kunnan kriisialttiutta.
Oisiko käytössä olevat voimavarat käytettävä itse opetukseen ja oppilaiden tukemiseen, pidettäisiin kaikkien oppimisesta huolta. Tarjottaisiin valintoja kieliin, taideaineisiin ja muihinkin sisältöihin. Annettaisiinko silloin paremmat eväät toisen asteen koulutukseen siirtyvälle nuorelle, kuin mitä koulutilojen uudet seinät voivat koskaan antaa. Sekä opetuksen erityiseen nostamiseen että uuteen rakennukseen rahat eivät riitä.
Mielestäni pienten kuntien onkin nyt syytä päivittää myös kuntastrategiat. Ovatko sinne kirjatut tavoitteet ja niistä johdetut toimenpiteet realistisia. Voiko jo vuosikymmeniä jatkunut maakuntakeskuksen ulkopuolinen väkimäärän pieneneminen muuttua vastaavaksi nousuksi. Olisiko asukasmäärän säilyttäminen realistisempi tavoite, panostamalla nykyisten asukkaiden palveluihin ja elinympäristöön. Näinkin voitaisiin kunnan elinvoima säilyttää. Ei hyvä asuinpaikka edellytä jatkuvaa kasvua. Hyvään asumiseen riittää päivittäin tarvittavat välttämättömät palvelut ja puhdas luonto, sekä yhdessä vietetystä vapaa-ajasta ja mielekkäästä työstä syntyvä yhteisöllisyys.
Seppo Tuomisalo, eläkeläinen Vimpelistä
Lisää mielipiteitä täällä
