–Suunnistus kun imaisee mukaansa, se tarjoaa hurjan paljon iloa ihan tavalliselle ihmiselle. Itse olen saanut varmuutta luonnossa liikkumiseen pelotta, uusiin luontokohteisiin tutustumista, hyviä marjapaikkoja, henkistä ja fyysistä hyvinvointia, uusia tuttavuuksia ja itse suunnistuksen onnistuessa ihan lapsenomaista riemua yhä uudelleen, kertoo Johanna Nelimarkka. –Tässä lajissa ei koskaan tule valmiiksi, aina oppii lisää ja tämä pitää nöyränä, kun niiltä kömmähdyksiltä ei voi välttyä.
Haasteet kiehtovat myös Tuomo Isokangasta. –Suunnistaminen on mukavaa koska se ei mene ikinä nappiin, vaan aina tulee kiertoja ja kaartoja. Kotona on mukava pöydänpäässä jälkeenpäin katella, mistä olisi pitänyt mennä. Metsässä on paljon kivempi juosta tai kävellä kuin valtateillä, ja aika kuluu yllättävän nopeasti. Suunnistusta kannattaa lähteä kokeilemaan koko perheenä, eikä tarvitse ottaa aikaa eikä kilpailla, vaan nauttia kauniista luonnosta. On aina elämys kun rasti löytyy, itse löydän usein muita rasteja kuin omia!
Mitä tehdä, jos haluaa aloittaa suunnistuksen?
–Järviseudulla toimii suunnistusseura Järviseudun Rasti, jonka nettisivuilta löytyvät tulevat iltarastit, ajat ja paikat ja muutenkin sieltä kannattaa lukea ohjeita aloittelijalle. Jos kotona haluaa valmistautua ennakkoon, kannattaa opiskella vaikka karttamerkinnät. Niitä löytyy suunnistussivuilta ja kirjastosta löytyy esimerkiksi kirja Opi suunnistamaan kuin mestari, josta sain itse ainakin hyviä vinkkejä, vastaa Nelimarkka.
Mitä tarvitsen mukaan iltarasteille? –Ulkoiluun sopiva vaatetus ja kengät, joko kumpparit tai lenkkarit. Jos suunnistuksesta innostuu, niin kannattaa hommata suunnistuskengät, joissa on pitävä pohja ja ovat kevyet kastuessaankin. Kompassi on hyvä, jos sitä osaa käyttää mutta alkuun pärjää ilmankin.
Miten toimin, kun tulen iltarasteille? –Varaa karttaa varten raha, ja muovitasku, jos keli on kostea. Voit lähteä kaverin kanssa tai kysyä etukäteen suunnistusseurasta opastajaa mukaan. Valitse itselle sopiva rata, ilmoittaudu rastinpitäjälle ja ota emit-kortti vuokralle/lainalle. Leimaa lähtiessä, rasteilla ja tullessa maaliin. Ilmoittaudu myös maaliin tullessa, että tiedetään sinun tulleen metsästä pois. Katsele karttaa rauhassa ja kysy, jos joku on epäselvää. Myös metsässä saa kysyä apua, jos tuntee olevansa hukassa. Lähde alussa kävellen ja karttaa lukien, vertaile maastoa ja karttaa.
Entä jos pelkään kohtaavani metsän eläimiä? –Iltarastien aikaan sen verran väkeä metsässä, että ne kyllä on kaikonneet!
Voiko lähteä koiran tai kaverin kanssa? Iltarasteille ei tulisi ottaa koiraa mukaan: se on myös suunnistusliiton suositus. Omatoimirasteilla tulisi käyttää suurta harkintaa ottaako koiran mukaan. Kaverin tai kavereiden kanssa voi osallistua iltarasteille noudattaen voimassa olevia suosituksia, vastaa Isokangas.
Mikä rata kannattaa valita? Mitä eroa on A, B ja C-radalla? Aloittelijan kannattaa aloittaa helpoimmasta eli C-radasta, joka useasti tukeutuu polkuihin, teihin tai muihin hyvin metsässä erottuviin merkkeihin ja on noin 1,5-2,5 kilometrin mittainen. B-rata on vaativampi, eli rastipisteet hiukan haasteellisempia, ja noin 3-4 kilometriä pitkä. A-rata on vaativin ja sopii kokeneemmille rastinetsijöille. Sen pituus on yleensä 5-7 kilometriä. Omatoimirasteilla on nämä A, B ja C-radat.
Onko lapsille sopivaa rataa ja maksaako lasten kartta? Iltarasteilla on yleensä ollut alkukesästä lapsille RR-rata, ja toukokuussa ilmestyy jollekin alueelle lapsille omia rastireittiratoja. Iltarasteilla lapsille suunnistus on ilmaista aina 18 ikävuoteen, eikä korona-aikana Järviseudun Rasti ota keneltäkään maksuja miltään radalta. Ei muuta kuin lapsiperheet, uudet ja vanhat metsään: siellä kivaa varsinkin näin keväällä, kun luonto herää talviunilta.
Saako olla puhelin mukana? Ei kukaan puhelimen käyttöä estä iltarasteilla eikä omatoimirasteilla vaan monesti on turvana aloitteleville ja varttuneemmille, toteaa Isokangas.
Pitääkö olla kompassi? –Kompassia ei aloitteleva suunnistaja tarvitse, vaan kun opettelee seuraamaan karttaa ja maastoa, niin sillä pääsee pitkälle. Myöhemmin voi opetella kompassin käyttöä, kun ensin tulee kokemusta kartanluvusta ja suuntavaistosta.
Millaisia karttamerkkejä kannattaa suosiolla kiertää? –Sellaisia voisivat olla jyrkänteet, louhikot, upottavat suot, vesistöt, laajat tiheiköt ja piha-alueet.
Mitä jos eksyn? –Pysy rauhallisena ja pyri paikantamaan maastomuotojen perusteella olinpaikkasi, missä oletan olevasi. Voit kuunnella kuuluuko mistään esimerkiksi autojen ääniä. Voit huhuilla, jos joku kuulisi äänesi. Jos löytyy ajoura, niin aina se jonnekin vie kun aikansa seuraa. Jos on kompassi matkassa niin voi ottaa halutun suunnan ja mennä sinne.
Mitä ovat kiintorastit? Kiintorastit ovat metsässä paikallaan olevia rastipaaluja ja ovat yleensä vapaasti käytettävissä suunnistusharjoituksiin. Karttoja saa suunnistusseuralta. Mikä on peukalokompassi? –Peukalokompassi tulee peukaloon ja peukalo sitten kartan päälle. Se on sirompi kuin levykompassi. Mikä on emit? Emit on leimasin jolla leimataan Rasteilla, omatoimirasteilla ei ole käytetä emittejä: siellä on vaan rastiliput. –Jos emit on ollut käytössä, niin seuran sivuilta löytyy tulevina päivinä tietoa, miten kauan rastien välillä on aikaa kulunut, jatkaa Nelimarkka. Entä Irma? –Suunnistusliiton sähköinen kalenteri, missä ilmoittaudutaan kilpailuihin, toteaa Isokangas. –Suunnistusseuran jäseneksi voi ilmoittautua Irmaan, se on ilmaista, Nelimarkka täydentää.
Epsupassi? –Epsu-kortin kun maksaa (70 euroa), niin sillä saa osallistua E-P:n alueen iltarasteille joka paikassa niin paljon kuin jaksaa.
