HELMIKUUHUN liittyy monia perinteisiä juhla- ja teemapäiviä. Helmikuussa vietetään kahta kirjallisuuteen liittyvää päivää, Runebergin päivää ja Kalevalan päivää. Helmikuussa on myös muun muassa ystävänpäivä. Helmikuussa abiturientit päättävät koulunsa, ja monet koulut ja päiväkodit seuraavat penkkareiden ja vanhojenpäivien tapahtumia. Perinteet siirtyvät eteenpäin, kun nuoremmat pääsevät seuraamaan vanhempien koululaisten juhlintaa.
Helmikuun nimen arvellaan johtuvan näyttävästä luonnonilmiöstä, jäähelmistä. “Mettä on jäähelmes”, kuuluu vanha lounaissuomalainen sanonta. Vuoden kylmin kuukausi oli ennen vanhaan rakennuspuiden hakkuiden aikaa. Lisäksi valmistettiin erilaisia tarvekaluja, esimerkiksi kalapyydyksiä.
Hiihdin helmikuun alkupäivinä Lappajärven Iso-Selkäsaarille, sillä hankikanto oli mainio. Iso-Selkäsaari on paikka, joka on ikään kuin traditio ainakin minulle järvellä liikkuvalle ja kun saariin pääsee hiihtäen, kevään odotus on alkanut. Helmikuussa lumi on erilaista, ilmassa on kevään tuoksu, valo lisääntyy päivä päivältä ja pääsiäisen toivo valtaa mielessä alaa. Virressä 568 kevättä sanoitetaan näin:
”Oi, kuinka kevät säteilee
elämän riemuaan!
Maa onnellinen iloitsee
ja loistaa puvussaan,
ja loistaa puvussaan.
”Sinua, Luoja, ylistän
taas kevään voimasta.
Teet työsi ihmeteltävän
ja siunaat luotuja,
ja siunaat luotuja.”
”Tee, Luoja, Henki, ihmeesi
näin myöskin minussa.
Voimalla armonlähteesi
nyt minut uudista,
nyt minut uudista.”
Jenny Kärki
