EVIJÄRVEN Särkikylän kosteikon kiertävä luontopolku ristittiin huhtikuussa Facebook-äänestyksen perusteella Särkijärven lenkiksi.
Jos kosteikon maisemat ovat vielä näkemättä, se sijaitsee vain muutaman sadan metrin päässä autotiestä. Parkkipaikka löytyy Pitkänsalontien varresta.
–Lenkillä on pituutta noin viisi ja puoli kilometriä, jos sen kiertää kokonaan. Kosteikon keskellä olevalle laavulle johtavia pitkospuita pitkin matka lyhenee, jos ei ole aikaa tai voimia kiertää sitä kokonaan, kertoo Virpi Mäkelä.
Lenkin varrella on kaksikin laavua, ja metsän puolella on uutuutena myös taukotupa, jonka rakentaminen on tosin vielä hieman kesken.
–Siellä on hienot maisemat, ja sinne on myös jo muuttanut joutsenia. Jos tykkää linnuista, niin niitä siellä näkee paljon, Mäkelä sanoo.
MÄKELÄ järjesti nimiäänestyksen Aisaparin Päivi Kultalahden aloitteesta. Nimiehdotuksia kerättiin kyläläisiltä. Särkijärven lenkin lisäksi ehdotettiin myös Särkkärin polkua sekä Kallenkarinkierrosta, Kallenkierrosta ja Kallen lenkkiä.
Ehdotuksissa toistunut Kalle-nimi tulee Kalle Aarne Vainionpäästä (s. 4.8.1910, k. 12.11.1959). Kesät järven karilla erakkona asunut Vainionpää (ent. Pykäri) tunnettiin Särkikylässä erikoisena miehenä.
Häntä pidettiin kylällä filosofina, jonka ajateltiin olevan kiinnostunut esimerkiksi ydinfysiikasta. Hän oli myös kätevä käsistään. Hänen tiedetään rakentaneen ainakin kaksi viulua, joista toinen huutokaupattiin hänen jäämistöstään ja toisen hän antoi arpajaisvoitoksi työväentalon kesäjuhlilla. Kerran hän oli ilmeisesti myös valmistanut sirkkelin lapion terästä ja kiinnittänyt sen polkupyörän runkoon. Tällä härvelillä hän yritti pätkiä listoja.
–Häntä on muisteltu esimerkiksi Särkikylän kyläkirjassa. Sen jutun kirjoittaja, Järvisen Paavo, kertoo että kyseessä oli lahjakas mies. Jos hän olisi saanut käydä kouluja, hän olisi päässyt pitkälle, pohtii Särkikylästä lähtöisin oleva mutta Soinissa nykyisin asuva Reijo Kivijärvi.
Vainionpää kuoli nuorena, naimattomana ja lapsettomana. Vuonna 1955 syntyneellä Kivijärvellä itsellään ei ole miehestä muistikuvaa, mutta hän on kerännyt tietoa miehestä vanhemmilta kyläläisiltä. Hänen tarkoituksenaan on koota Vainionpäälle kevään aikana muistokirjoitus kosteikon laavulle.
–Hän oli usein Särkikylän koululla polttopuita pilkkomassa. Sen aikaiset oppilaat muistavat hänet mystisenä persoonana, joka kertoili lapsille mielenkiintoisia tarinoita.
