FAO:n pudotuspelit päättyivät C-USA-turnauksessa tappioon UTEP:sta. –Palattuamme kotiin saimme kuulla, että jäljellä oleva turnaus perutaan. Koko NCAA suljettiin koronan vuoksi. Samalla loppui yhdessä treenaaminen, eikä esimerkiksi punttisalille saanut mennä.
Tämä aikaisti Vehka-ahon paluuta Suomeen. Koulu toimii netin kautta loppulukukauden, ehkä myös kesän ajan. –Alun perinkin oli suunnitelma, että teen kesällä online-opintoja täältä käsin.
HELMIKUUN alussa Vehka-ahon loukkasi selkäänsä punttitreenissä, eikä voinut pelata viimeisissä peleissä. –Yritän päästä mahdollisimman pian koriksen pariin, mutta tärkeää saada selkä oikeasti kuntoon. Olen kiitollinen, että se on vasta ensimmäinen iso loukkaantuminen.
Vehka-aho myöntää, että uusi ympäristö, erilainen pelitapa ja valmennustyyli stressasivat häntä aluksi. –En voinut olla niin rento kuin yleensä, mutta kun totuin tempoon ja tyyliin, se helpotti.
Amerikassa pelityyli on erilainen. –Siellä scorataan paljon. Voittamisen kulttuuri on vahva.
ENSIMMÄISTÄ NCAA-kauttaan hän pitää onnistuneena. –Menin koripalloilijana eteenpäin, aloin ottaa enemmän vastuuta, opin lukemaan peliä paremmin ja peliälykkyys lisääntyi. Piti alkaa ymmärtää pelin ideaa ihan uudesta näkökulmasta. Joka päivä ärsytettiin ja haastettiin tietyllä tavalla, mikä tuottaa tulosta pitkällä aikavälillä. Minulle myös annettiin iso rooli.
Kaiken tämän seurauksena hän tutustui itseensä pelaajana eri tavalla kuin aiemmin ja huomasi, kuinka paljon kehitettävää monella osa-alueella on. –Se kasvattaa nälkää tulevaisuutta kohti.
Minuuttien saamista ei pitäisi koskaan ottaa itsestäänselvyytenä. –Ainahan kun treenaa, antaa kaikkensa. Pitää työskennellä kovasti sitä varten, mitä saat ja mitä haluat. Asenne ratkaisee.
Joukkueen osalta alkukausi meni ihan hyvin, mutta konferenssissa hävittiin pelejä, joita olisi voitu voittaa pelaamalla eri tavalla, hän luonnehtii. –Joukkue on nuori, mukana oli kuusi alkajaa eli freshmania, mikä näkyi, ja esimerkiksi menetyksiä tuli paljon. Ensi kaudella täytyy tehdä vielä enemmän töitä.
Parasta reilussa puolessa Amerikassa vietetyssä vuodessa olivat hänen mukaansa haasteet, onnistumiset yhdessä joukkueen kanssa, pelit, joissa kukaan ei voinut pysäyttää heitä, kun tsempattiin yhdessä. –Olen kiitollinen, että pääsin tähän joukkueeseen ja organisaatioon: olemme tosi läheisiä ja nämä ihmiset ovat minulle tosi tärkeitä, sekä koutseille, että he antoivat mahdollisuuden pelata. Myös vanhemmat pelaajat tukivat ja neuvoivat. Olen kiitollinen kokemuksista ja mahdollisuuksista.
LOTTA Vehka-aho opiskelee matematiikkaa pääaineenaan. Yliopisto-opiskelun ja koripallon yhdistäminen vaatii arjen tarkkaa aikatauluttamista: milloin teet läksyt, milloin treenaat ja milloin otat omaa aikaa. –Siihen piti tottua. Pelejä, matkustamista ja harjoittelua oli paljon, arki oli hektistä. Omaa aikaa ei kauden aikana hirveästi ole ollut. En nauti paikallani olemisesta, mutta joskus sillekin on paikkansa.
Paluu Floridaan riippuu koronatilanteesta. Tällä hetkellä Vehka-aho hoitaa selkäänsä kuntoon. –Onhan tämä erikoinen tilanne, kun ei saa tehdä oikein mitään. Pysähtyminen on välillä ihan hyväksi, vaikkei sitä haluaisikaan. Sitä äitikin minulle aina sanoo, Vehka-aho naurahtaa. –En malttaisi odottaa sitä, että pääsen taas pelaamaan, töiden pariin ja kehittämään joukkuetta.
