KURKKULAULU on äärimmäisen meditatiivinen kokemus. Se vie mielikuvamatkalle muinaisiin aikoihin, jonkin autenttisen äärelle. Sitä kuunnellessa aikakin pysähtyy, kuvailee vimpeliläislähtöinen ammattimuusikko Juha-Matti Rautiainen.
–Se on myös laulajalle itselleen kokonaisvaltaisesti rentouttava kokemus, silloin kun tekniikka on hallussa. Se rentouttaa erityisesti äänihuulia voimakkaasti. Olen jopa kuullut erään poistaneen kurkun alueen polyyppeja kurkkulaululla.
Kurkkulaulu on muinainen keskiaasialainen laulutekniikka, jossa äänihuulten yläpuolella olevaa lihaskudosta painetaan yhteen. Tällöin muodostuu tekniikasta riippuen mörinää muistuttava ääni (kargyra), pillin vihellys (sygyt) tai ääni, jonka voisi ajatella kuuluvan pulloon puhaltaessa (höömei).
–Puhuessa ja laulaessa käytetään äänihuulia, kun taas kurkkulaulussa käytetään valeäänihuulia äänen muodostamiseen. Kurkkulaulu eroaa tavallisesta laulusta silläkin tavalla, että siinä lauletaan useampaa, yleensä kahta, säveltä päällekkäin, opastaa Rautianen.
–Kurkkulaulussa tärkeässä roolissa ovat niin sanotut yläsävelet, jotka muodostuvat pohjaäänen päälle. Kurkkulaulutekniikalla yläsävelet saadaan soimaan normaalia voimakkaammin. Tavallaan siis lauletaan vain yksi pohjaääni, mutta suuonteloissa kielen liikkeillä voidaan ”soittaa” yläsäveliä, jotka kuulostavat vihellyksen kaltaiselta ääneltä. Oikein taitavat kurkkulaulajat pystyvät muodostaa useamman äänen yhtä aikaa.
KURKKULAULUA on perinteisesti harrastettu erityisesti Mongoliassa ja Venäjän federaatioon kuuluvassa Tuvan tasavallassa.
–Tuvalainen kurkkulaulu lienee se yleisin täälläpäin tunnettu tekniikka. Kurkkulaulua on kuitenkin tavattu myös muissa kulttuureissa, sanoo Rautiainen.
Helposta tekniikasta ei kuitenkaan ole kyse. Joskus kurkkulaulun oppiminen voi viedä pitkäänkin, jopa vuosia. Rautiainen itse kertoo oppineensa kurkkulaulun vahingossa.
–Minulla oli nuoruudessa käytössäni sellainen hassutteluääni. Kerran sitten eräs opiskelukaverini sanoi, että Juha-Matti, sinähän osaat kurkkulaulua, nauraa Rautiainen.
–Minulle kerrottiin, että kyseessä oli nimenomaan kurkkulaulun kargyra -tekniikka. Opiskelin tuolloin Kaustisen musiikkilukiossa, kiinnostuin aiheesta ja ryhdyin sitä tutkimaan. 1990-luvun loppupuolella tietoa ei juurikaan ollut saatavilla, mutta musiikkipiireistä löytyi asiaan perehtyneitä. Myöhemmin osallistuin myös kurkkulaulukurssille ja Jyväskylässä opiskellessani tein kurkkulaulusta päättötyön. Harrastelupohjalta olen hyödyntänyt kargyraa myöhemminkin myös omassa musiikissani, mutta mikään asiantuntija en ole, painottaa Rautiainen.
KARGYRAA kuvaillaan Wikipediassa seuraavasti: ”millään muilla laulutekniikoilla ei ihmisäänellä päästä yhtä mataliin ääniin.” Suuren yleisön tietoisuuteen kurkkulaulun kargyra on hiljattain noussut iphone 15-mainoksesta, jossa kuullaan pätkä kurkkulaulustaan tunnetun tuvalaisen yhtyeen Yat-Kha:n kappaletta.
–Heidän lisäkseen tunnetuimpia taitaa olla Huun-Huur-Tu -yhtye, joka on Kaustisellakin käynyt useita kertoja. Tämänhetkiset pakotteet taitavat tosin rajoittaa keikkailua. Itse olen nähnyt heidät livenä kolmesti ja se on kyllä kokemuksena ollut aina pysäyttävä. Live-esiintymistä kuunnellessa pääsee kosketuksiin aivan omanlaisensa maailman kanssa. Keikalla syntyvät mielikuvat vievät kauas arjesta, luonnon helmaan.
Kurkkulaulanta on perinteisesti ollut miesten etuoikeus ja nykyäänkin valtaosa tekniikan taitajista on miehiä. Ennen muinoin nimittäin kurkkulaulun ajateltiin olevan naisille liian raskasta, aiheuttavan lapsettomuutta tai huonoa onnea.
–Nykyään löytyy kuitenkin jo useampia tunnettuja naispuolisia kurkkulaulajia, tästä voisi ajatella vanhojen uskomusten onneksi unohtuneen, pohtii Rautiainen.
Oman kurkkulaulannan hän kertoo olevan hieman ruosteessa, mutta ääninäyte kertoo, että taito on yhä hyppysissä.
–Tätä aion kyllä pitkän tauon jälkeen ryhtyä nyt harjoittelemaan uudestaan.
Kurkkaa YouTubesta Juha-Matti Rautiaisen antama näyte Kargyra -tekniikasta.
”Etsin musiikista vastapainoa arjelle”
KAUSTISEN musiikkilukiossa musiikin opettajana ja apulaisrehtorina toimiva Juha-Matti Rautiainen on monelle järviseutulaiselle tuttu muun muassa Poplarit -yhtyeestä. Monipuolinen musiikin ammattilainen on soittanut monessa eri kokoonpanossa, mutta myös omia, valtavirrasta poikkeavia ambient -tyylisiä levyjä on syntynyt. Debyyttialbuminsa The Endless Now – Music for Stagnation Rautiainen julkaisi joulukuussa 2016. Above Me Weeps the Sky näki päivänvalon marraskuussa 2018. Off the Map -albumi syntyi yhteistyössä Kokkolalaisen Nemesis-yhtyeen sekä kuvataiteilija Kimmo Heikkilän kanssa vuonna 2021 ja se sai innostuneen vastaanoton Euroopassa genren fanien keskuudessa. Still Water julkaistiin myös heinäkuussa 2021.
–Tykkään kovasti ambient-tyylisestä musiikista. Myös tuvalaista perinnemusiikkia kuuntelemalla tavoittaa samankaltaisia tuntemuksia, kuin mitä ambient-musiikki antaa. Tällä hetkellä siitä saa sopivaa vastapainoa arkeen ja ruuhkavuosiin. Ambient-musiikki luo mielikuvia, se rentouttaa ja rauhoittaa, kertoo Rautiainen.
Ambient-musiikissa luodaan tunnelmia, ei niinkään melodioita. Rautiaisen poikkeuksellinen tapa luoda ambient-äänimaisemia on käyttää ainoastaan efektoitua bassokitaraa.
–Olen säveltänyt musiikkia pikkupojasta asti, mutta ambient-musiikkia aloin säveltää kymmenen vuotta sitten, kun katkaisin tapaturmaisesti oikean käden etusormen pään. Ambient oli ollut jo vuosia lähellä sydäntä, mutta tapaturman rajoittaessa hetkellisesti musisointiani ja ammatinharjoittamistani, keskityin pieniin ja olennaisiin asioihin sekä elämässä että musiikissa, kertoo Rautiainen.
–Oivalsin, että myös omalla instrumentillani voisi mielikuvitusta ja efektejä käyttäen saada aikaan mielikuvituksellisia äänimaailmoja.
Rautiaisen musiikkia on kuunneltavissa muun muassa Spotifyssa ja YouTubessa.
