JÄRVISEUVUN MURRES -RYHMÄSSÄ Facebookissa muistellaan vanhoja murresanoja, asioita ja ilmiöitä. Ryhmä perustettiin vuonna 2014 ja siinä on tällä hetkellä lähes 3 400 jäsentä, jotka postailevat sanoja ja sanontoja joka päivä. Ryhmän jäseneksi voi liittyä kuka tahansa murteesta kiinnostunut.
–Ryhmä tuntui heti omalta miellyttävältä rupattelupaikalta ja jäsenet ovat tulleet tutuiksi. Somekiusaaminen ei ole pesiytynyt joukkoon. On hämmästyttävää, miten sanat voimakkaasti palauttavat mieleen entisiä murteen puhujia ja että monet sanat ovat tuttuja koko savolaiskiilan alueella, muistelee Lappajärven Itäkylän Purolassa asuva Sakari Viinamäki, joka on omien sanojensa mukaan jo tukevasti eläkkeellä.
–Murteessa kiehtoo se, miten kieli kannattelee asioita mielessä ja säilyttää niitä, pohdiskelee Viinamäki.
–Kerran muisteltiin murteen vanhoja hevostaloussanoja. Työhevoskulttuurin sanasto on kadonnut uudistuneen viljelytekniikan takia. Silti moni tiesi häntä- ja mahavyön, rinnustimen, suihtiperät, lyhesnaulan ja kumikärryt.
–Murteen puhuminen lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta, sanoo Viinamäki.
Monimuotoisuus ja vivahteikkuus murteissa kiehtovat
Toinen murreryhmän aktiivi, lappajärveläinen Saara Kankaanpää sanoo myös, että ryhmä on tärkeä yhteisöllisyyden kannalta. Varsinkin korona-ajan eristyksissä ryhmä oli tärkeä sen jäsenille. Kankaanpää on vanhustyötä tehnyt hoitaja ja ollut eläkkeellä toistakymmentä vuotta. Hän on ollut mukana ryhmässä sen alkuvaiheista saakka.
–Sanat ja kirjoittaminen on minun juttuni. Olen aina tykännyt murteista ja sanoista. Äidinäitini oli Vetelistä, ja sitä murretta kuunnellessa opin, että ei ole väärää kieltä eikä vääriä sanoja. Murreryhmän ansiosta on muodostunut jopa uusia kaverisuhteita.
Kankaanpäätä murteissa viehättää niiden monimuotoisuus ja vivahteikkuus.
–Kun tapaa ihmisen, jolla on oma murre säilynyt, se on kuin musiikkia korville. On niin mukava kuulla, miten monella eri tavalla ja kauniisti voi asian ilmaista.
Haastattelupäivänä Kankaanpään luokse tulevat 8- ja 11-vuotiaat lapsenlapset. Isoäiti kertoo, että seuraavat sukupolvet ovat siirtymässä kohti yleiskieltä, ja englannin kieli vaikuttaa myös voimakkaasti lasten puhumaan kieleen.
–Joskus pitää googlettaa sanoja niin kuin silloin, kun lapset sanoivat, että elä mummu ragee, jos jätetään ulkovaatteita lattialle, sanoo Kankaanpää.
Kieli kuitenkin kehittyy koko ajan eteenpäin. Seuraavien sukupolvien kieli on erilaista kuin murreryhmän kieli. Tästä syystä ryhmä tekee myös tärkeätä työtä dokumentoidessaan Järviseudun murretta jälkipolville.
Seniorin astinlauta sähköisiin palveluihin
Pietarsaaressa murreryhmää seuraa 78-vuotias Elsie Viinikka, joka muutti Lappajärveltä 1967.
–Ei tarvitse miettiä, onko vastaus hieno ja fiksu. Sen hauskempaa mitä köppäsemmin vastaa. Siellä ei ole mitään nirppanoukkia. Kaikki on niin kuin omaa väkeä. Olen ollut niin yksinäinen täällä ruotsinkielisellä alueella, että tämä on juuri sitä, mitä tarvitsen.
Moni ikääntynyt vierastaa tietokoneen käyttöä. Facen murreryhmä voi helppokäyttöisyydessään toimia seniorien astinlautana sähköisten palveluiden käyttöön. Tämä amerikkalainen keksintö vähentää yksinäisyyttä ja luo siltoja tuvasta toiseen järven ympärillä ja paljon kauemmaskin.
Aino Alppinen
