Huom. Jutussa voi olla herkempiä ahdistavaa sisältöä, kuten voimasanoja ja uskonnollisia kannanottoja (K-8).
Elettiin toukokuun loppua jäiden lähtiessä Lappajärven Söyringinlahdesta. Olimme kokoontuneet pelaamaan korttia järvenrantataloon, niin kuin useimpina iltoina siihen aikaan. Tuvan pöydän ääressä istui viisi peluria ja kaksi muuta seurasi peliä. Sokea mies istui tuolilla lähellä porstuan ovea ja minulle vieras naapurikyläläinen takkajakkaralla lähempänä pöytää.
Talon isäntä oli monitaitoinen: hän pystyi puhumaan puhelimessa Vistbackalle, pelaamaan korttia, syömään voileipää ja osallistumaan keskusteluun, kaikkea samanaikaisesti. Nyt tarinointi oli siirtynyt Huntterin Jaakon hurjiin kertomuksiin Ameriikasta, voitokkaisiin juoksukilpailuihin ja siihen, miten navetatkin olivat niin suuria, että satojen lehmien sontiessa kuului jatkuva ääni, mitä kertoja kuvasi läpsyttelemällä polviaan.
–Meinataanko Tarvolassa kylvää paljon perunaa, kysyi maitolasinsa hörpännyt isäntä jakkaralta istuvalta.
–Mihin minä kylvän, kun maata ei ole kuin kynsien alla, vastasi tarvonen sormiaan näpräten.
Sokea mies rykäisi kurkkuaan puhuakseen. Hän pystyi vanhalta muistiltaan liikkumaan itsenäisesti naapurustossa ja oli nytkin kävellyt yksin tänne painava asia mielessään.
–Oletteko kuulleet, että ihminen polveutuu apinasta, hän kysäisi.
–En minä usko, totesi isäntä.
–Se on kirjoitettu Raamatussa, että apinoista ihminen polveutuu, näkövammainen vakuutteli.
–Monenlaista voidaan kirjoittaa Pipliassa, vaikka se ei olisikaan kirjaimellisesti totta, joku kerettiläinen väitti.
–Minä tilaan Sokeain Keskusliiton Äänittämöstä Raamatun kasetilla ja löydän sen kohdan teille, uhosi sokea mies.
–Siinähän sinulle sitten riittääkin työmaata, isäntä hörähti ja sipaisi suuhunsa vielä yhden lauantaimakkaran siivun.
Korttipeli oli huipentumassa illan viimeiseen eli ison potin katkoon. Jokainen oli laittanut panokseksi kaksi markkaa. Lopulta katkaisumahdollisuus oli peräti kolmella pelurilla, jotka olivat saaneet kaksi tikkiä. Ikkunan vieressä istunut kuulovammainen mies iski patakuninkaan pöytään ja voitti. Hän nauraa hohotti suureen ääneen.
–Nyt se piru vei meidän rahat, isännän veli tokaisi.
Kuurojen koulun nuorena käynyt mies osasi taidokkaasti lukea huulilta. Urkki sanoi pöydän päästä hänelle, että huomenna tämä menisi häviämään voittorahansa Kissankellon baarin hedelmäpeliin.
–Huomenna se baarin työntekijä, johon olet ihastunut, suutelee sinua, härnäsi Urkki näyttäen suurieleisesti suutelua huuliaan liikutellen ja miten naisen kädet ojentautuisivat pusertamaan.
–Ei totta, huudahti kuulovammainen ja näytti vakuudeksi kaulankatkaisumerkin.
Siitä parin päivän kuluttua jäät lähtivät Lappajärven länsiselältä linjalta Lehtiniemi-Selkäsaaret-Salonpää-Karvala, mittaushistorian myöhäisimpänä päivänä 30.5.1985.
Tapani Tyynelä
