JÄRVI-POHJANMAAN kansalaisopiston kurssilla Alajärvellä valmistettiin kahtena päivänä erilaisia himmeleitä. Viikonloppukurssilla opettajana toiminut Vuokko Oja-Hautamäki kertoo olevansa himmelien rakentamisen osalta itseoppinut. Himmelikursseja hän on ohjannut aiemminkin vuosia sitten.
−Tällä kurssilla valmistettiin perusmuodosta rakentuvaa pyramidin muotoista olkihimmeliä ja erilaisia himmelikransseja olki- lasi- ja muovipilleistä. Kun tekniikan oppii, työtä voi jatkaa kotona. Rukiin olki on perinteinen himmelin valmistusmateriaali, mutta saatavilla olevat oljet ovat yleensä vehnää. Oljen kanssa toimiessa tarvitaan hellän napakka ote.
Ojala-Hautamäki rohkaisee kokeilemaan valmistuksessa erilaisia materiaaleja.
−Himmeli on perinteisesti kausiluontoinen joulukoriste, mutta nykyisin eri materiaaleista tehtynä se on ympärivuotinen sisustuselementti. Siihen voi oljen lisäksi käyttää esimerkiksi lasi- ja muovipillejä, kaislaa, koiranputkea tai mitä tahansa onttoa kortta.
Kurssilla oli kymmenen himmelin teosta kiinnostunutta osallistujaa. Kurssilaiset Sirpa Saarela ja Ritva Reinilä eivät ole aiemmin kokeilleet himmelin valmistamista.
−Tämä on kivaa ja koukuttavaa. Täällä kurssilla näkee valmiin mallin ja saa tarvittaessa apua. Videon avulla olisi paljon vaikeampaa ryhtyä näitä valmistamaan. Vaatii myös keskittymistä ja rauhaa, jos tätä tekee kotona, toteavat naiset.
Titta Väänänen oli löytänyt kirppikseltä vanhan ja hienon himmelin, joka kaipasi korjaamista. Hän uusi himmeliin haljenneita olkia ja rikki menneitä kohtia.
−Tällaista ei tulisi tehtyä kotona, mutta porukassa tekeminen on mukavaa. Ei malttaisi ruveta edes syömään välillä. Tässä oppii kunnioittamaan käsitöitä ja haluaa koittaa niitä pelastaa.
Himmeli oli aiemmin kertakäyttötuote
RUKIIN oljista tehty, katosta riippuva himmeli on tullut meille Ruotsista kuten moni muukin perinteemme. (Ruotsiksi himmel = taivas.) Himmeli tunnetaan muuallakin Euroopassa lähinnä sadonkorjuuseen liittyvänä koristeena. Suomessa ja Ruotsissa siitä tuli joulukoriste. Suomessa himmeleitä on tehty pääasiassa Varsinais-Suomessa, Satakunnassa, Hämeessä ja Uudellamaalla. Näiltä alueilta se levisi Karjalaan sekä Pohjanmaalle Oulun korkeudelle asti. Himmeli uusittiin joka vuosi, eli se oli kertakäyttötuote. Sen valmistaminen kuului nuorten naisten ja miesten joulunalustöihin.
Himmeliin on liittynyt myös uskomuksia sadon varmistamisen suhteen, jonka vuoksi sitä on voitu pitää tuvan katossa aina seuraavaan juhannukseen saakka. Alun perin himmeli on ollut koristeltu paperikukin, munankuorin, villatilkuin, paperisuikalein, rukiintähkin tai peilinpalasin. Himmeli on ollut myös entisaikojen hääjuhlien koriste.
Perinteinen himmeli ja sen tekotavat unohtuivat 1800-luvun lopulla, mutta kun Marttaliitto kiinnostui 1930- ja 1940-luvuilla kansallisista joulukoristeista, himmeli ja muut olkikoristeet nousivat jälleen suosioon.
(Lähteenä Pirjo Väisänen: Olkityöt)
