ENNÄTYSKUIVAN kesän 2018 jäljet näkyvät suomalaisessa maataloudessa yhä, esimerkiksi karjatilojen viime vuoden tuloksessa. Esimerkkinä tästä on Herralan karjatila Vimpelissä. Sen kautta kiersi viime vuonna 1 500 eläintä, kun 2018 eläimiä myytiin eteenpäin 1 700 kappaletta. –Lypsykarjatiloilla vasikoiden määrä jäi normaalia pienemmäksi, ja moni tila lopetti, sen kesän säät olivat niille viimeinen naula arkkuun. Kesällä emme saaneet ostettua niin paljon eläimiä kuin olisimme halunneet – syksyllä niitä olisi ollut tarjolla, mutta kapasiteettimme määräytyy juottoautomaatin mukaan, emmekä voineet ottaa silloin enempää, pohdiskelee tilan isäntä Jouni Herrala.
Maatalousalan tilanne on hänen mukaansa yleisesti heikentynyt, mutta kovalla työn teolla, laskemisella ja ripauksella onnea pärjää kyllä. Maanviljelyä jatkaakseen täytyy nykyään olla bisnesvainua. –Yritän itse laskea, mitä kannattaa tehdä omana työnä, mihin investoida. Usein pyydän myös ulkopuoliselta laskelmia. Exceliin kun syöttää lukuja, joskus huomaa eläneensä harhaluulossa.
Vimpeliläisten viljelijöiden kesken on vapaamuotoista yhteistyötä. –Sitä yritetään kehittää eteenpäin ja tehostaa. On huomattu, ettei kaikkea ole järkevää tehdä tai omistaa itse. Yksi isäntä tekee meille kylvöt ja minä levitän meiltä lantaa hänen pelloilleen, käyn kaatamassa heinää tai paalaamassa. Toisen isännän kanssa käymme toisillamme rehun teossa tarpeen mukaan.
JENNI ja Jouni Herralan tila sai viime vuonna kunnan yrittäjäpalkinnon. Siinä annettiin tunnustusta investoinneista, ideoista ja yrittämisestä. Herralat eivät jää tuleen makaamaan. –Koko ajan pitää kritisoida ja kehittää omaa toimintaa sekä etsiä uusia ajattelumalleja myös laatikon ulkopuolelta. Kun juttelee jonkun ulkopuolisen kanssa, tämä voi esittää ”typerän” kysymyksen, jolloin hoksaa itse, että voisihan sen noinkin tehdä.
Koulutusta tärkeämpänä he pitävät asennetta. –Halu tehdä ja oppia on tärkeämpää, voi olla jopa helpompaa tulla tähän työhon, jos ei ole ennakko-olettamuksia tai vertailukohtia. Täytyy olla asioille avoin ja ottaa tilanteet haltuun.
Tila työllistää kuusi ihmistä. Yrittäjien itsensä lisäksi työvuoroja tekevät luopumiseläkkeellä olevat Sirpa ja Tapani Herrala sekä kaksi työntekijää.
–Kun ei ole mitään ”ylimääräistä”, on kaikki työt tehty nopeasti kahden voimin. Kun eläimiä vaihdetaan ja siirrellään, voivat kaikki olla töissä kellon ympäri, kertoo Herrala. –Itse voin normaaliarjessa keskittyä johtamiseen ja miettiä tilan kehittämistä, kun kaikki aika ei mene päivittäisiin rutiineihin. Niitäkin on tehtävä, ettei vieraannu. Paljon olen koneen äärellä, mutta myös korjailen paikkoja, teen peltohommia ja vaihtotyötä. Meillä on Jennin kanssa vastuu siitä, että kaikki toimii, ja päivystysvalmius 24/7. Kyllähän tämä on maailman parasta hommaa, joutuu ja saa tehdä monenlaista!
Herrala on tehnyt laskelmia biokaasulaitoksen perustamiseksi ja haaveilee, että lannasta saataisiin talteen energiaa, jopa polttoaineeksi saakka. Vielä ei ole tehty kuitenkaan päätöksiä, vaan ideointi jatkuu. –Laitoksen tulisi olla todella iso, että investointi olisi kannattava. Mielelläni pääsisin fossiilisista polttoaineista eroon.
JOUNI Herrala uskoo ja toivoo, että valtaosa suomalaisista arvostaa kotimaista ruokaa. –Media kirjoittaa kuitenkin yllättävän paljon sitä vastaan ja sitä dissaa pieni, mutta äänekäs joukko. Toivoisin, että oikea fakta saisi enemmän jalansijaa keskustelussa oletusten sijaan. Globaalisti laskettu hiilijalanjälki ei sovi Suomen olosuhteisiin. Lihakarja on meillä maitotalouden sivutuotetta, ja sitä ruokitaan ilmastoystävällisellä nurmella.
Laki ja säädökset velvoittavat ottamaan ympäristöasiat huomioon. –Eläinten hyvinvointi on meillä tärkeää, ja haluamme tarjota olot, joissa voimme niitä hyvällä omalla tunnolla pitää, ja näyttää ne myös kenelle tahansa. Se on myös kannattavuuden takia tärkeää.
Kestävää kehitystä Herralan mukaan olisi suomalaisten tuotteiden käyttäminen ulkomailta tuotavien sijaan.
Yli 400 vuoden perinteitä kunnioittaen
HERRALAN (aiemmin Kallioniemi ja Österspangar) tila on ollut suvun hallussa 1600-luvun alusta saakka. Jouni ja Jenni Herrala ovat 16. polvi tilan omistajina ja asuvat nyt 1700-luvulta peräisin olevassa sukutalossa kolmen lapsensa kanssa.
–Kiinnostaisi tietää suvun ja tilan historiasta enemmänkin, Jouni Herrala toteaa.
ALUN perin Herrala ei suunnitellut isännäksi alkamista, vaan lähti Jennin perässä Seinäjoelle ja opiskeli lvi-asentajaksi. Esikoisen syntymän jälkeen, 2004, perhe muutti Vimpeliin tarjotakseen lapsille paremman kasvuympäristön. –2007 isä kysyi, meinaatteko jatkaa tilaa. Totesimme pohdintojen jälkeen, ettemme halua olla se sukupolvi, joka katkaisee ketjun, ainakaan yrittämättä. Ensimmäinen osa sukupolvenvaihdoksesta tehtiin 2008, jolloin perustimme vanhempieni kanssa maatalousyhtymän. Rakensimme uuden navetan tänne sivummalle, ja tiloja on laajennettu sen jälkeen kaksi kertaa. Maidon tuotanto lopetettiin 2011 ja keskityimme karjan kasvatukseen. Kerrallaan tilalle sopii 756 eläintä.
Vuonna 2013 sukupolvenvaihdoksen toisessa osassa Jouni Herralan vanhemmat jäivät luopumiseläkkeelle ja nuori pari siirtyi tilan johtoon. –Jos olisimme osakeyhtiö, Jenni olisi hallituksen puheenjohtaja ja minä toimitusjohtaja. Isompia linjoja mietimme yhdessä.
VASTAPAINOKSI työlle Herralat harrastavat metsästystä koirien kanssa ja käyvät vaeltamassa kansallispuistoissa. –Olemme huomanneet, että lomalle kannattaa lähteä kauemmas kotoa. Ulkomailla ollessa ei tule lähdettyä kesken kaiken käymään työmaalla!
Jouni Herrala toimii myös kunnanvaltuutettuna Keskustan ryhmässä.
