Ensimmäisellä kerralla opettaja jakoi kaikkien eteen paperia sekä valkoisen, punaisen ja mustan kuivapastellivärin, jota piti sormilla levittää. –En ollut edes kuullut sellaisesta, Laukkola naurahtaa. –Kun sain työn valmiiksi, muut kyselivät siitä, eivätkä olleet uskoa, etten ollut koskaan ennen maalannut.
Alkuun päästyään Laukkola on kokeillut kaikkia mahdollisia tekniikoita ja tyylejä, kuten tekstuurin tekemistä pastalla, akryylimaalauksia, akvarelleja ja mustetöitä. Hän nauttii sekä luontoaiheiden että abstraktien töiden tekemisestä. Lisää oppia hän hakee taas käynnistyvältä kuvataidekurssilta, mutta myös internetistä. –Olen avannut elämässäni uuden sivun, ja haluan kokeilla kaikkea!
Tuottelias taiteilija on vuoden aikana maalannut kotinsa seinille niin paljon teoksia, että tilasta alkaa olla jo pulaa. Hänen taidenäyttelynsä on tammikuun ajan esillä Alajärven kirjaston lukusalissa.
LAUKKOLALLA on hyvä visuaalinen muisti. Hänen suvussaan kuvataiteen lahja kulkee verissä, sillä hänen äitinsä isä ja veli, oma veli ja tämän tytär maalaavat. –Äitini sanoi aina, että taidetarvikkeiden hankkiminen on väärä kohde laittaa rahaa. Nyt, kun hän on nähnyt maalauksiani, hän meillä käydessään kysyy aina heti, että mitä olet tehnyt viime kerran jälkeen.
Laukkola on iloinen, että myös oma tytär on kiinnostunut kuvataiteesta ja toisinaan he maalaavat yhdessä. –Hän tosin sanoo, että äiti, olet liian nopea. Minulle on luontaista tehdä vauhdikkaasti.
–Maalaaminen on ihanaa, hauskaa, vapauttavaa ja rentouttavaa. Joskus katson omaa työtäni, että wau! Toisinaan ideoita täytyy hieman haudutella. Värit inspiroivat minua. Joskus, jos maalaamisesta tulee hieman taukoa, nousee pian innostus haluta levittää väriä, kokeilla jotakin.
Matka on vasta alussa. Öljyväreihin Laukkola ei vielä ole ehtinyt tutustumaan. Kotona ei ole maalaamiseen soveltuvaa ihanteellista tilaa, joten hän haaveilee omasta ateljeesta.
ELENA Laukkola on kotoisin Karjalasta, ja vietettyään kesiä Laatokan rannalla hän nauttii mielellään Suomen kesistä rannoilla. Hän harrastaa uintia, kävelyä, ompelua ja sienestystä. –Syksyisin en juuri ole kotona, vaan metsässä. Luonnon valot ja värit vaihtuvat päivän mittaan useita kertoja. Ne jaksavat kiehtoa yhä vain.
