Syyskuussa Kivipelto osallistui Turussa suunnistuksen SM-viesteihin. Kisan jälkeen päätä särki ja illalla kotiin ajaessa alkoi näkökenttä hämärtyä. –Kolme viikkoa aiemmin olin lyönyt niskaani, ja niska sekä käsi olivat olleet vähän kipeät. Otin särkylääkettä ja ajattelin, että käyn sitten kisan jälkeen lääkärissä. Nikaman välistä lähti liikkeelle hyytymä.
Hän pääsi tippaan 10 minuutissa, kuvien kautta vauhdilla teholle. Sen sekä hyvän yleiskunnon vuoksi on alkanut toipua nopeasti. –Hirvenmetsästykseen menin mukaan heti lokakuussa. Nyt olen tehnyt pitkiä, rauhallisia hiihtolenkkejä.
Kilpailukalenteriin on merkitty helmikuussa hiihtosuunnistuskisat Kangasalla ja Haapavedellä, Vatpakan aluemestaruuskisat 7.-8. maaliskuuta sekä myöhemmin järjestettävät hirvenhiihdon SM-kisat Kajaanissa.
KOLMINKERTAINEN pesäpallon SM-hopeamitalisti sai ensimmäisen kosketuksen lajiin Pokelan pihapeleissä. –Kotipihassa pelasin setäni Heikin kanssa, joka on saman ikäinen: toinen syötti, toinen löi ja juoksi koskemaan seinää. Kylällä oli joukkueellinen poikia, ja pelasimme Keski-Pokelassa ja kylätiellä, kunnes Pokelaan saatiin kenttä.
Elämä oli liikunnallista: jääkiekkoakin pelattiin paljon. Pesäpallomitalit Kivipelto voitti 17- ja 19-vuotiaana sekä miehissä 1975. Suomen Cupia hän oli voittamassa 1980.
1974 Kivipelto innostui ampumahiihdosta, mikä on vienyt hänet sittemmin hirvenhiihdon ja -juoksun sekä suunnistuksen pariin. Ampumahiihtoa hän treenasi kaveriporukan kanssa Pässiniemessä, missä pidettiin kisat joka viikonloppu, ja kesällä treenattiin ampumajuoksua radalla. –Paras sijoitus siinä oli SM-kisan 9. sija. Kesällä ei ehtinyt harjoitella kestävyys- ja peruskuntoa pesäpallon takia. Kun Etelä-Pohjanmaan kisoista alkoivat kilpailijat loppua, siirryin hirvenhiihtoon ja suunnistukseen.
Niistä on tullut menestystä. Olohuoneen vitriinissä kimmeltävät pokaalit ja mitalit. Kivipelto kertoo vieneensä niitä metallinkeräykseen ja lahjoittaneensa pienempiä kunnalle uudelleen käytettäviksi. Hiihtosuunnistuksesta on SM-kolmossija ja viestikultaa, hirvenhiihdosta 14 kultaa, 11 hopeaa ja 14 pronssia. Aiemmin Kivipelto on edustanut Alajärven Ankkureita, mutta nyt suunnistusjaosto toimii Järviseudun Rastin nimellä.
LIIKKUMINEN on Kivipellolle ennen kaikkea yleiskunnon ylläpitoa, mikä mahdollistaa kaiken muunkin fyysisen tekemisen ilman isoja ponnisteluita. –Kestävyydestä on hyötyä, kun olen koirien kanssa metsässä: jaksan kävellä neljä, viisikin tuntia pelkän vesipullon voimin. Se on rentoutumista parhaimmillaan: seurailen samalla metsän elämää, kun koira haukkuu. Järviseudun alueen metsät ovat suunnistaessa tulleet tutuiksi, ja kompassi on mukana vain kaiken varalta.
Metsässä oleminen on vastapainoa kaikelle muulle, taukoa arjen velvoitteista. –Kilpaillessa on keskityttävä suoritukseen ja muut asiat unohtuvat. Kilpareissut ovat nekin omaa aikaa. Liikkuessa ajatus kulkee, aikoinaan moni työasia valkeni juostessa.
TYÖVUOSINAAN Kivipelto koki suhdanteiden vaihtelut omakohtaisesti. Hän aloitti työn Rannilassa tammikuussa 1973 ollessaan 16-vuotias. Kun Rannilalla alettiin valmistaa ilmastointikoneita, Kivipelto aloitti siellä prototyyppien suunnittelijana ja myöhemmin konepuolen työnjohtajana. 1991 tuotanto myytiin Ruukille ja laman aikaan Kivipelto irtisanottiin. Myöhemmin hän työskenteli Ruukilla profiilituotannossa, joka myytiin sitten ABB:lle ja siirrettiin Turkuun, mikä tarkoitti lähtöpasseja. Kivipelto teki Ruukilla erilaisia pätkätöitä, kunnes 1998 hän aloitti uudessa ilmastointikoneisiin liittyvässä työssä. Sitä kesti 15 vuotta kunnes tuotanto myytiin ruotsalaisille ja siirrettiin Viroon. Puolen vuoden työaika ennen eläkepapereiden saamista venyi kahdeksi Välilehdoilla sähkökourujen valmistuksessa. –Senkin koneen ruotsalaiset omistivat ja se on nyt viety pois. Jäin työkyvyttömyyseläkkeelle töiden vähentyessä ja nyt olen ollut kaksi vuotta varsinaisella eläkkeellä.
INNOKKAANA hiihtäjänä Kivipelto on perehtynyt suksien valintaan ja voiteluun, ja moni tuo hänelle suksensa voideltaviksi kauden mittaan.
Selkä tarvitsee liikettä
KALEVI Kivipellon selkä vaurioitui teinivuosina työmaaonnettomuudessa. –Nostimme hirttä vaarini kanssa, hän ei jaksanutkaan, ja hirsi putosi. Tipuin tellingiltä hirren kanssa, se oli kova täräys. Välilevy painui ja hermo jäi jumiin. Se oli pitkään kipeä.
Ikääntyessä selkä on ilmoitellut itsestään hermokipuina jaloissa, mutta koska Kivipelto pystyy liikkumaan hyvin, leikkaukseen ei ole ryhdytty. Korkeavyötäröiset kompressiohousut tukevat selkää tarvittaessa. –Liikunta on ollut selälle parasta hoitoa. Vatsalihasten tulee olla hyvässä kunnossa. Siihen hyvää treeniä on tasatyöntöhiihto, pyöräily ja maastossa juokseminen, koska se vaatii keskivartalolta paljon.
Pahimmillaan hän pääsi kävelemään vain 50 metrin pätkissä. Kaksi kesää meni tukivyön kanssa. –Silloin tuli pyöräiltyä paljon.
Lakeaharjun mäessä Kivipelto on treenannut 30 vuotta. –Mäkitreeni, rinteen loikkiminen ylös, sopii hyvin urheilijoille: se lisää kimmoisuutta ja lajinomaista voimaa esimerkiksi pesä- ja koripalloilijoille, kun taas kuntosalitreeni vahvistaa vain tiettyjä lihaksia, mikä voi aiheuttaa heikompien lihasten revähtämisen.
