TÄMÄ tapahtui minulle itselleni tässä pari vuotta sitten Vimpelin kirjastossa. Olin tuttuun tapaan illalla kirjastossa tunti ennen omatoimiajan sulkeutumista. Ulkona oli pimeää, koska oli myöhäinen syksy ja puolisoni oli lasten kanssa kotona. Saisin vain olla omassa rauhassani ja lukea uusimpia lehtiä. Ihanaa. Olin ainoa asiakas kirjastossa tähän aikaan illasta, tuttua pienessä kunnassa. Istuin hyllyrivien takana, Saarikentän puoleisessa päädyssä, koska siellä on mukavan pehmeä tuoli ja pöytälamppu. Aikani lueskeltua, puhelimeni soi. Huomasin että soittaja oli mummoni ja vastasin normaalisti. Ajattelin sanoa, että soitan hänelle takaisin myöhemmin. Kuulin mummon äänen, mutta mummoni toisti ”haloo, onko siellä ketään” ja että kuuluu outo ääni linjalta. Ihmettelin, että mikäs nyt on. Nousin ylös kirjojen ja lehtien kanssa ja lähdin hyllyjen välissä kulkemaan kohti lainausautomaattia. Puhuin mummolle, mutta hän ei kuullut minua edelleenkään. Tuli jotenkin karmiva olo. Ajattelin, että lainaan nopeasti muutamat valitsemani kirjat ja soitan mummolle takaisin.
Siinä lainausta tehdessä, jokin tipahti siellä päässä kirjastoa jossa hetki sitten olin ollut. Kolahdus oli aika kova ja lähdin katsomaan, onko hyllyjen välissä sittenkin joku toinen asiakas, joka on vaikkapa tiputtanut vahingossa kirjan hyllystä. Kävelin hyllyrivien luo enkä huomannut ketään muita, enkä edes mitään lattialle tippunutta kirjaa yms. Samassa puhelin soi taas ja vastasin. Mummo ei edelleenkään kuullut minun ääntäni, vaikka minä kuulin hänet.
Tässä vaiheessa kiristin tahtiani ja kun sain kirjat lainattua, painoin hissin nappia ja menin hissin perälle. Hissin ovet sulkeutuivat kokonaan ja sitten yhtäkkiä avautuivat apposen auki. Aivan kuin joku olisi tullut kanssani hissiin. Olin hissin takaseinän luona, joten tuskin hissin ovi reagoi minuun itseeni. Ajattelin, että nyt kun pääsen täältä pois, niin en hetkeen kyllä tule näin myöhään yksin kirjastoon.
Ovien avauduttua juoksin autolle ja soitin mummolle. Onneksi nyt linja kuului. Selitin koko oudon tapahtuman hänelle ja mummoni sanoi, että kun minä en kuullut häntä, mummosta oli tuntunut, että aivan kuin linjalle olisi liittynyt joku ulkopuolinen ja hänellekin tuli kumma olo.
Nimimerkki R.