YLIKYLÄN nuorisoseuran teatteriporukka voi huokaista helpotuksesta. Kaikki 16 esitystä Liian paksu perhoseksi -näytelmää, lukemattomista harjoitustunneista puhumattakaan, ovat nyt takana päin. Viimeinen oli sunnuntaina 24. marraskuuta.
Ylistäviä arvioita päähenkilö Kaisun roolissa kerännyt Annukka Lamminpää vastasi maanantaiaamuna puhelimeen haikein mielin työpaikallaan Junkkarilla Ylihärmässä.
–Ihana, rakas ja tunteellinen projekti on takana, ja saatiin päättää se loppuunmyydylle yleisölle, hän huokaa. –Olo on tyhjä, sillä tämä on kuitenkin ollut niin suuri osa kulunutta vuotta, aina tammikuusta lähtien.
Lamminpää haluaa kiittää koko työryhmää ja sen loistavaa yhteishenkeä sekä tietysti katsojia.
–Tarina on niin puhutteleva ja koskettava, että onneksi väki löysi sitä katsomaan. En voi kuin olla täydestä sydämestäni kiitollinen, Lamminpää sanoo.
Yleisöä riitti lopulta melko tasaisesti kaikkiin näytöksiin. Hän pahoittelee, että viimeisinä viikonloppuina katsojia jouduttiin jopa käännyttämään ovelta, koska sali oli myyty täyteen.
Lisänäytöksiäkin on kyselty, mutta niitä ei ilmeisesti ole luvassa.
–Se oli tietysti harmi, että kaikki halukkaat eivät päässeet näkemään näytöstämme, mutta kääntöpuolena on se, että ainakin tunnemme, että olemme onnistuneet. Yli 2 000 katsojaa ympäri maata on kuitenkin hieno saavutus.
KORTESJÄRVELÄINEN Lamminpää kertoo olevansa kiitollinen joka ikisestä saamastaan palautteesta — ja sitä on tullut valtavasti, tuntemattomiltakin.
Esimerkiksi eräs entuudestaan hänelle tuntematon katsoja, johon hän on sittemmin tutustunut paremmin, kirjoitti Facebookissa: ”Olet niin aidosti Kaisu, että sydämeen sattui. Ei ole ihme, että ihmiset kiittävät. Kun taiteilija koskettaa sisintä, hän on taiteessaan onnistunut.”
Myös muun muassa Maritta Keltikankaan syväluotaava ja tunteikas mielipidekirjoitus heti ensi-illan jälkeen loi uskoa siihen, että heidän näytelmänsä koskettaa suurta yleisöä.
–Koskettavinta on ollut, kun ihmiset ovat kertoneet, että heittäytymiseni ja eläytymiseni on välittynyt ja tuntuu kuin oikeasti eläisin siellä Ruutinojalla. Niinhän mä oikeasti elinkin siellä — ja Helsingissä. Tunsin olevani siellä.
Kenties kaikkein mieleenpainuvin hetki oli kuitenkin toiseksi viimeinen sunnuntai. Silloin näytelmän yleisössä istui Liian paksu perhoseksi -romaanin kirjoittaja, 92-vuotias Sisko Istanmäki. Kirjailijan läsnäolo oli Lamminpäälle suuri kunnia.
–Se oli itselleni herkkä tilanne, koska näyttelen hänen luomaansa Kaisua. Mietin paljon, täytänkö ne vaatimukset, mitkä hän on luomalleen hahmolle ajatellut, olenko onnistunut siinä, Lamminpää kertoo. –Hänellä oli kuitenkin kyyneleet silmissä, kuten itsellänikin, joten uskon että onnistuin.
LOPPUVUODESTA 40 vuotta täyttävä Lamminpää oli näytellyt viimeksi 18-vuotiaana Kauhavan lukion ilmaisutaidon kurssilla.
Vaikka lehtori Irma Nieminen onnistui tuolloin sytyttämään hänessä kipinän teatteriin, ja hän vielä nuorempana haaveilikin teatterikorkeaan pyrkimisestä, näytteleminen kuitenkin vain jäi. Taukoa ehti olla lopulta 22 pitkää vuotta.
–Olihan tämä iso vastuu, mutta myös äärettömän suuri kunnia, että ohjaaja Eija-Irmeli Lahti valitsi mut rooliin. Hän näki tällaisessa ummikossa potentiaalin ja antoi mahdollisuuden. Ei siitä voi olla kuin kiitollinen, että hän luotti intuitioonsa näin voimakkaasti.
Hän ei usko, että näytteleminen enää ainakaan kokonaan jää pois.
–Kyllä mieli kaipaa näyttämölle yhä.
LIIAN PAKSU PERHOSEKSI on ollut iso osa Lamminpään elämää tänä vuonna. Se on ollut vastapainoa työlle, eikä hän ole juuri muuta kerennyt tekemäänkään.
Nyt elämä kuitenkin lähtee toiseen suuntaan. Määräaikainen pesti asiakaspalveluvastaavana Junkkarilla ja Juncarilla päättyy vuoden lopussa.
–Sen jälkeen kaikki on vielä auki — en tiedä, mitä tämän jälkeen, mutta pakko luottaa, että elämä kantaa, hän naurahtaa. –Nyt, kun tämä näytelmäprojekti loppui, ja työtkin loppuvat kohta, kyllä siinä pieni sellainen tyhjyys jää. Onneksi vapaaehtoistyö Kauhavan sotilaskotiyhdistyksessä on vielä olemassa, että yksi harrastus ja henkireikä säilyy yhä.
