KAUHAVALLA syntynyt Antti Tuuri on kirjoissaan tuonut kiitettävästi esiin kouluaikojensa asuinpaikkoja, Lappajärveä ja Vimpeliä. Ne ovat hyvin esillä myös hänen uudessa romaanissaan Lintujen kesyttäjä (Otava).
Romaanissa eletään noin vuotta 1960. Lappajärveä ei suoraan mainita, mutta ainakin paikkakuntalaiset tietävät heti, että kyseessä on Lappajärvi, missä Tuurit asuivat noihin aikoihin.
On helppo päätellä, missä ollaan, kun kirjassa kerrotaan, miten Tuurin oloinen 15-vuotias poika ja hänen kaverinsa pyöräilevät ensimmäisiin tansseihinsa Vimpelin Kisarantaan Itäkylän kautta. Se on selvä, että Nissistä on lähdetty.
Ennen pyöräretkeä pojat ovat opetelleet tanssimaan tangoa isojen tyttöjen opastuksella. Ja kun tangon tahdit on opiskeltu, pojat lähtevät polkemaan Kisarantaan.
Minua, vanhaa ammesmäkistä, oikein säväytti, kun Tuuri kuvaa, miten pojat polkevat kohti Kisarantaa entisen kotikyläni, Itäkylän, läpi.
Poikien retki ei ollutkaan ihan pikkureissu, sillä takaisinkin oli pyöräiltävä yötä myöten. Mutta poika ei valita: ”Ennen nukahtamista laskin saaneeni hyvin liikuntaa, olin ajanut polkupyörällä yli neljäkymmentä kilometriä ja tanssinut kaksi tangoa.”
Polkupyöräretki on vain sivujuonne Tuurin mainiossa romaanissa. Pääosassa on Lintujen kesyttäjä.
Kesyttäjä, kulkumies, saa viikon pestin talossa, jonka eläinlääkäri-isäntä havittelee maalaisliiton kansanedustajaehdokkuutta, äiti hoitaa huushollia, isän veli, virkaheitto pappi odottaa uutta pestiä vaimonsa kanssa ja poika valmistautuu lähtemään Pietarsaareen lukioon kesän jälkeen.
Lintujen kesyttäjä alkaa kesyttää pääskysiä ruokapalkalla. Majoituksen hän saa talon saunakamarista, jossa myös poika yöpyy kesällä.
Kesyttäjä ottaa yhteyksiä yläilmoihin, haltijahenkiin, istumalla omenapuun alla silmät kiinni kädet tiukasti reisien päällä niin kuin itämaisilla munkeilla.
Kylillä naureskellaan ja kuhistaan oudosta miehestä. Epäilijöitä riittää. Poliisitkin ilmestyvät paikalle.
Tuuri kuvaa herkullisesti ihmisten välisiä suhteita. Replikointi on välillä kuin suoraan Aki Kaurismäen elokuvista – lyhyitä lauseita täynnä suuria tunteita.
Lintujen kesyttäjä joutuu viikon jälkeen lähtemään talosta, kun tulokset eivät tyydytä isäntää, mutta mitä tekevät pääskyset? Ihmeitä tapahtuu.
Tuurin Lintujen kesyttäjä on kuin Havukka-ahon ajattelijan, Konsta Pylkkäsen, pikkuveli. Konstan, itseoppineen viisaustieteilijän, ajatus lensi vapaana kuin hiirihaukka, kuten Veikko Huovinen asian ilmaisi.
Jorma Melleri
jorma.melleri@gmail.com
