KAUHAVAN seurakunnan sisällä on keskusteltu kanttorien jaksamisesta jo vuodesta 2013, kun neljästä kanttorista leivottiin kolme.
Yksi kanttoreista on Alahärmän kanttorin viransijainen, Kortesjärvellä asuva Piret Stepanov. Hänen työnsä on jo vuosia ollut jatkuvaa, stressaavaa siirtymistä Alahärmän, Kortesjärven, Kauhavan ja Ylihärmän välillä. On jumalanpalveluksia, hautajaisia, rippikoululaisten tilaisuuksia, lauluryhmien harjoituksia ja kokouksia, arkisin ja viikonloppuisin.
–Olen tuonut kehityskeskusteluissa esiin, että työni haittapuolena on jatkuva hyppiminen ja kulkeminen. En saa keskittyä yhden kappeliseurakunnan toimintaan. Vaikka olisikin vapaata, jauhan koko ajan päässäni, ”Mitä seuraavaksi? Mikä paikka? Mitkä ihmiset? Mitkä hautajaiset? Missä? Mikä kellonaika?”, Stepanov kertoi Kortesjärven kirkkokuoron harjoituksissa torstaiaamuna.
Muun kanttorin työn ohella hän vetää useita seurakunnan lauluryhmiä Kortesjärvellä ja Alahärmässä.
–Niitä on vähän liiankin paljon, hän kertoo. –Kuoron johtaminen ei ole sellaista, että tulen vain joukon eteen ja sanon, että nyt ruvetaan laulamaan jotakin, vaan se vaatii paljon suunnittelua ja näkymätöntä työtä.
Vaikka kanttorin työ on Stepanovin unelmatyötä, helppoa se ei ole.
–Tykkään olla musiikin keskellä ja ihmisten kanssa tekemisissä, mutta tässä työssä on isoja järjestelykysymyksiä, koska meillä on resurssipula, hän kertoo. –En voi innostua hirvesti tekemään kaikenlaista, koska minun täytyy miettiä, ehdinkö, pystynkö ja jaksanko. En voi mennä ihmisten eteen väsyneen ja sammuneen oloisena, jotenkuten pystyssä pysyen, vaan minun täytyy olla innostava.
Hän kertoo, että seurakunnan johdossa ollaan kyllä tietoisia ongelmista, mutta kirkkoherra on perustellut niitä säästösyillä.
–No, säästää pitää kyllä, mutta jos ihmiset sairastuvat ja palavat loppuun, onko se oikea paikka säästää?
STEPANOV on työskennellyt Kauhavan seurakunnassa vuodesta 2010 lähtien. Silloin Alahärmän kappeliseurakunta etsi kanttoria ja työpaikkailmoitus julkaistiin myös Virossa, jossa Stepanov asui.
–Tulin katsomaan paikkaa, mutta olin silloin aika varma, etten tule tänne, koska en pysty jättämään kotiani, lapsiani ja kotimaatani, hän muistelee.
Kävi kuitenkin niin, että hän muutti Alahärmään silloin lokakuussa yhdeksän vuotta sitten. Kaksi lapsista olivat jo aikuisia, ja 14- ja 17-vuotiaat jäivät Viroon hänen äitinsä hoiteisiin, sillä työkeikka oli aluksi vain kolmen kuukauden mittainen.
Siitä asti hän on tehnyt kanttoreiden määräaikaisia sijaisuuksia aina, kun niitä on ollut tarjolla. Joskus ne ovat olleet pitkiäkin: Kortesjärvellä hän vietti useamman vuoden. Viransijaisuuksien välissä hän on tehnyt kaikenlaisia muita töitä.
–Olen ollut hautausmaatöissä pari kesää, siivoamassa Harjulakotia ja postia, ja muualla, mistä on löytynyt paikka. Välillä olin 7,5 kuukautta viransijaisena Seinäjoen seurakunnassakin, hän kertoo. –Tämänhetkinen Alahärmän kanttorin viransijaisuus on aika pitkä: maaliskuun alusta joulukuun loppuun.
Hän pääsi nykyiseen, väliaikaiseen työhönsä Alahärmässä kanttori Juliaana Kellokosken lähdettyä Lapuan seurakuntaan. Vakituista paikkaa hänen on vaikea saada, sillä Virosta hankittu koulutus ei kelpaa.
–Seurakunta etsii Alahärmän kanttoriksi hakijoita, joilla on tarvittavat pätevyydet ja suomalaiset koulut käytynä. Minulla ei ole niitä. Minulla on kyllä Virosta saadut viralliset paperit, mutta ei suomalaista kelpoisuutta.
