KOHTA viisi vuosikymmentä tuoremehuasema on jo palvellut Lappajärvellä. Ennen siirtymistään Kärnän Salmensillan kupeeseen se toimi Itäkylän meijerillä 1970-luvulla. Syyskuun viimeisenä torstaina hymyilevä Marja-Leena Mattila-Peltola ottaa vastaan aamun toisen asiakkaan omenat, noin 33 kiloa.
–Tästä määrästä tulee tuollaiset viitisentoista kiloa mehua, arvelee Vuokko Huhtala.
Hän kysyy asiakkaalta, onko tällä saavia puristejätettä varten. Sellainen löytyy ja toimelias Huhtala alkaa välittömästi kumota omenoita laatikoista hihnapuristimeen. Pastörointilaitteen ääressä Ritva Yli-Pelkola tekee työtä keskittyneen tarkasti.
–Mitä Ritva tykkää työstä, onko liian raskasta, asiakas kysyy.
–On se raskasta, vaan kun tietää, ettei se kestä kuin runsaan kuukauden, niin kyllä sen jaksaa, Yli-Pelkola vastaa.
Elokuun puolivälissä avattu mehuasema sulkeutuu lokakuun ensimmäisenä tiistaina. Omenaa puristetaan vuosittain keskimäärin 20 000 kg, tyrniä ja aroniaa vanhalla laitteella korkeintaan pari sataa kiloa.
–Haluatko maistaa, kysyy Mattila-Peltola ja tuo asiakkaalle kertakäyttömukissa lorauksen tämän omista omenoista puristetusta mehusta.
–Ei tämä pahaa ole, yllättävän makeaa, tuumaa asiakas.
MAA- JA KOTITALOUSNAISTEN puheenjohtaja Maarit Ahola kertoo, että asiakkaista noin puolet on lappajärveläisiä tai Lappajärven mökkiläisiä ja loput ovat Evijärveltä, Vimpelistä ja kauempaakin.
–Keskipohjalaisia on tullut yhä enemmän, Vetelistä, Halsualta ja aina Kälviältä asti, Ahola sanoo.
Keskipohjalaisissa on niitäkin, jotka eivät ole aiemmin paikkakunnalla käyneet ja joita Ahola joutuu puhelimessa neuvoa pitkäänkin löytämään perille. Viime vuonna omenasato jäi Järviseudulla niin alhaiseksi, että asemalla jäätiin poikkeuksellisesti alle kymmenentuhannen puristuskilon. Sitä vastoin edellisenä vuonna määrä nousi viiteenkymmeneentuhanteen kiloon.
–Kun toissa vuoden sesonkiruuhkassa Helmi Rauhalan kanssa päivät venyivät puoli yhteen yöllä, niin kysyimme toisiltamme, onko tämä harrastus jo liian rankkaa, naurahtaa Ahola.
Työt tehdään kaikkia hygienian sääntöjä noudattaen ja täydellä ammattitaidolla. Yhdistyksen säästöillä tekemät investoinnit uusiin laitteisiin ovat vähentäneet työn fyysistä kuormitusta. Vuorotyössä oleville työntekijöille maksetaan palkat, mutta talkootyötäkin syksyn aikana riittää.
–Kerätyillä varoilla teemme hyväntekeväisyyttä ja järjestämme retkiä, Ahola kertoo.
Retkistä hän mainitsee Taito E-P:n järjestämän käsityömessun Seinäjoen Ideaparkissa lokakuun lopussa ja teatterikäynnin joulukuussa. Molempiin lähdetään isolla porukalla linja-autolla.
Lappajärven tuoremehuaseman toiminta on yhteisöllisyyttä aidoimmillaan, parhaimmillaan jäsenten sekä asiakkaiden elämänlaatua lisäävä. Asiakas voi asemalla kokea jopa marttamaista toimeliaisuutta, sillä hyväntuulisuus ja toiveikas syysmieli tarttuvat ihmisestä toiseen.
–Tulikin viidentoista litran lisäksi pari ylimääräistä pussia, Vuokko Huhtala huomauttaa mehustuksen jälkeen.
Mattila-Peltola hymyilee asiakkaan maksaessa ja kehuu, jotta olipa tavallista mehukkaampia omenia. Myös asiakas poistuu Nissin suuntaan tyytyväinen hymy kasvoillaan, onhan hän saanut hamsterin talvivarastoonsa arvokkaan lisän ja mukavan syysmuiston mehuaseman palvelusta.
Tapani Tyynelä
