Hän on asunut viime vuodet Hemilänrannassa. Huoneen ikkunasta näkyvät kirkon ja tapulin tornit, jotka ovat olleet kylän maamerkkeinä koko Kauppisen elämän ajan.
Kyläkuva on jatkuvassa muutoksessa, mutta Kauppinen sanoo, ettei elämänmenon muuttumista enää niin huomaa. –Muistan, kun Vimpeliin tuli sähkö. Olin lapsi silloin, ja joku Jaakkolan pojista, joka oli sähköä asentamassa, näytti, että tuosta voi napsauttaa valon päälle! Se oli ihmeellistä.
Iloista lapsuusaikaa Ylipekan perällä varjosti suru. Perheen kuopus Helvi menehtyi pienenä. –Äiti sitten puki hänet, ja isä otti hänet ojennetuille käsivarsilleen, pienen, kankean lapsen. Minä, itsekin pieni tyttö, suutuin isälle, kun isä ei ottanut häntä syliinsä oikein.
KAUPPINEN meni nuorena töihin Osuuspankkiin, ja myöhemmin Osuuskauppaan. Siinä välissä hän solmi avioliiton Voitto Kauppisen kanssa ja hoiti kotona perheen kolmea lasta. –Minulle on jäänyt mieleen, että äidin tekemä ruoka oli aina hyvää ja monipuolista, ainekset olivat pääosin omasta karjasta ja pellosta, poika, Juhani Kauppinen muistelee.
Lastenlapsia on kaksi, mutta suku on kasvanut noin 30-päiseksi. Nuorin on alle vuoden ikäinen. Suku on levittäytynyt maailmalle.
–Ei täällä enää paljon väkeä käy, lapsuusystävät ja koulutoverit nukkuvat ikiunta. Paljon istutaan yhdessä muiden asukkaiden kanssa. Menen siihen ainakin hetkeksi joka päivä, mutta keskustelua ei välttämättä paljoa synny, kun emme ole sen tutumpia keskenämme. Luen kirjoja ja lehtiä. Jos en muuta keksi, laitan mietintämyssyn päähäni, muistelen lapsuutta, lapsuuskavereita ja leikkejä. Aina se ilta tulee.
Runoja Kauppinen on kirjoittanut paljon. Yli viisi vuosikymmentä sitten kirjoitettu runo kotikirkosta nousee mieleen, ja hän lausuu sen: …”ettei kukaan purttaan kaataisi elon aavalla…”. –Kirjoitin myös päiväkirjaa nuoresta saakka, mutta jossakin muutossa iso, vanha kirja hävisi.
Nuorena hän oli aina mukana nuorisoseuran näytelmissä ja lausui runoja. Hän on myös liikkunut paljon, etenkin puolisonsa kuoleman jälkeen. –Lähdin usein pyöräilemään, saatoin ajaa Lappajärven ympäri tai Lapualle asti.
SYNTYMÄPÄIVÄKAHVIT juodaan Hemilänrannan väen kesken ja varsinainen juhla pidetään jälkikasvun ja sisarusten lasten kesken.
–En minä sitä pitkän iän salaisuutta ole sen kummemmin miettinyt. Sitä vain elää päivän kerrallaan, ja kun lähdön aika tulee, lähdetään.
–Uskon, että äiti on elänyt näin vanhaksi, koska positiivinen elämänasenne on säilynyt kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, Juhani Kauppinen totesi.
