SPR:n Länsi-Suomen valmiuspäällikkö Aki Valonen kertoi opiskelijoille varautumisesta ja sen merkityksestä, kaupungin henkilöstö kunnan toiminnasta kriisitilanteessa ja Jarmo Ojajärvi Vapepasta valmiuskeskukssen perustamisesta. Päivän ruokailu toteutettiin ilman juoksevaa vettä. Iltapäivällä kirkkoherra Ari Auranen kertoi kriiseistä selviytymisestä ja henkisen tuen antamisesta, palomestari Seppo Korpela varautumisesta eli kotivarasta, tulen käsittelystä ja lämmittämisestä, ja Raija Hankaniemi SPR:sta ohjasi ensiapua sekä hygieniaa koskevaa harjoitusta.
EVERSTI Asko Valta Porin prikaatista oli mukana seuraamassa, kuinka toimijoiden yhteistyö sujui. –Kolmas sektori on tärkeä viranomaisille, ilman sitä ei pärjätä. Neljäs sektori ei ole vielä korostunut, mutta somessa sen voima jo näkyy: ihmiset osallistuvat asioihin yhdessä, sanoi poikkeusolojohtajana päätyönsä tekevä Valta. –Tällaisissa tapahtumissa tärkeintä on verkostoituminen, toisiin tutustuminen. Se madaltaa kynnystä ottaa yhteyttä kunnanjohtajaan tai armeijaan, lähentää ihmisiä. Koskaan ei olla valmiita kaikkeen, mutta harjoitellaan yhdessä toimimista. Lukio on tähän todella hyvä paikka, nuoretkin ihmiset huomaavat, että voin olla tärkeä ja auttaa.
Vesihuollon kriisin hoitaminen on kunnan vastuulla, mutta huolenpidossa muutkin voivat auttaa: esimerkiksi partiolaiset voisivat kiertää vanhusten luona kysymässä kuulumiset, tehdä polttopuut ja raportoida sitten tilanteesta.
Valta näkee tärkeimpänä keinona kriisistä selviytymiseen organisaation sopeutumiskyvyn, kyvyn toimia muuttuneissakin olosuhteissa. Tiedottaminen korostuu. Sen, mikä on sopiva määrä tiedottaa ja miten, on toimijan päätettävissä, mutta teki miten tahansa, negatiivista palautetta on odotettavissa, koska nykyihmisten on vaikeinta sietää epävarmuutta. –Se on huonontunut 15 vuoden aikana eniten.
AKI Valonen kiitti kaupunkia. –Tämä on ollut hieno kokemus meille. Hyvä nähdä, että Alajärvellä ollaan jo näin pitkällä. Tässä on valmis harjoitussuunnitelman malli, konsepti, jota voi käyttää muuallakin.
–Asia tuotiin nuorille käytännönläheisesti, ja he seurasivat luentoja upean keskittyneesti. kertoi varautumisen ja valmiuden asiantuntija Tave Rautiainen SPR:sta. –Tämä luo uskoa, että näistä nuorista lähtee.
–Nuoret ovat uskomaton resurssi, jota ei ole osattu välttämättä tarpeeksi huomioida, totesi Valonen. Hän vetosi vanhempiin ihmisiin, jotta nämä välittäisivät eteenpäin varautumisesta ja selviytymisestä kertynyttä tietotaitoaan. –Etenkin kahdeksankymppisillä on sitä valtavasti, se tulisi jakaa ulos.
Alajärvellä tehtiin suomalaisen valmiussuunnittelun historiaa
KAUPUNKI päivittää parhaillaan varautumissuunnitelmaa häiriö- ja poikkeusolojen varalle. Sen olemassaolo on lain säätelemä velvoite. Tässä yhteydessä on noussut esiin keskustelu valmiuskeskuksen organisoinnista Alajärvelle eri toimijoiden kesken. PISARA 19 -harjoitus oli Suomessa ensimmäinen laatuaan.
Valmiuskeskuksen ideana on vastata nopeasti alueellisiin häiriötilanteisiin, kuten myrskyihin, veden ja sähkönjakelun katkeamisiin. Valmiuskeskusmalli perustuu hyviksi koettuihin ja harjoiteltuihin toimintoihin korostaen laajan yhteistyön merkitystä. Valmiuskeskukset toteuttavat kunnan niille määrittelemiä tehtäviä. Keskuksia voi olla kunnassa useita esimerkiksi koulujen tai kylätalojen yhteydessä, jolloin ne voivat tukeutua niiden käyttö- ja suojatiloihin sekä rakenteisiin ja varustukseen. Ne eivät ole kuitenkaan tiettyyn paikkaan sidottuja, vaan sellainen perustetaan tarpeen ja tilanteen mukaan. Vapaaehtoiset voivat avustaa esimerkiksi neuvonnassa ja palvelutarpeen arvioinnissa, vedenjakelussa, ruokapalveluissa ja rajoitetusti lyhytaikaisen hätämajoituksen järjestämisessä.
TIEDOTTAMINEN nousee suureen rooliin häiriötilanteessa. –Miten viestität, kun sähkö on poikki pitkään? Kotona tulisi olla aina myös paristokäyttöinen radio ja paristoja, kaupunginjohtaja Vesa Koivunen muistutti radion merkityksestä.
Yhtenä ideana valmiuskeskusmallissa on, että paikalliset asukkaat tietävät jo etukäteen, mistä apua kannattaa hakea. Kunnissa tulisi määritellä infopisteet, joihin tietoa toimitetaan. Esimerkiksi kunnantalo on looginen tiedotuspaikka. Niille, jotka eivät voi poistua kotoa, viedään tietoa. Lyhyt, tiivis tiedonanto on oleellinen.
”Oma apu on paras apu”
PALOMESTARI Seppo Korpela totesi, että uhkia, joihin yhteiskunnan on varauduttava, on tietoliikennehäiriöistä sotilaallisen voiman käyttöön. Myös luonnonilmiöt aiheuttavat poikkeusoloja. –Yksittäisellä kansalaisella on tärkeä rooli omatoimisessa varautumisessa ja yhteiskunnan kriisinsietokyvyn vahvistamisessa. Oma apu on paras apu: kun varmistetaan oma selviytyminen ja voidaan auttaa muita, säästetään samalla yhteiskunnan voimavaroja ja rahaa.
Kotona tulisi varautua 72 tunnin itsenäiseen selviytymiseen. Se sisältää kotivaran: helppokäyttöisiä, säilyviä ja energiatiheitä ruokia koko perheelle tuoksi ajaksi, ruuanvalmistusmahdollisuuden ilman sähköä, varaveden ja sille puhtaat säilytysastiat, varavirtalähteet, välttämättömyys- ja hygieniatarvikkeet, kotiapteekin, pikkurahaa ja autoilijalle vähintään puoli tankillista polttoainetta tankissa tai jerrykannussa.
–Tällainen tilanne voi olla jännittäväkin, seikkailu, jos se on ohimenevä, mutta pidempään jatkuessa negatiivisetkin puolet tulevat vastaan.
VARAUTUMINEN herätti lukiolaisissa ajatuksia ja suunnitelmia. –Kerrostalossa, jossa asun, on sähkölämmitys, enkä tiedä, miten kaasulaitteiden käyttö siellä onnistuisi, pohdiskeli Elias Syrjäniemi. –En ole näitä asioita aiemmin niin tarkkaan miettinyt, mutta tämä laittoi pohtimaan, onko omassa varautumisessa parannettavaa, totesi Eemeli Saukko.
Syrjäniemelle ei ollut herännyt ajatusta osallistua vapaaehtoistoimintaan, mutta itsestä ja läheisistä huolenpito tuntuu poikkeusolojen uhatessa itsestään selvältä. –Olen VPK:ssa. Totta kai haluan auttaa muitakin, jos vain pystyn, Saukko totesi.
He pitivät harjoitusta tärkeänä. –Ei se ole kaikille itsestään selvää, että varaudutaan tilanteisiin, ja autetaan toisia, Saukko sanoi.
