Kilpailussa toteutettiin neljä työtä, joista kolme yllätystöitä; niiden aiheet ja materiaalit tulivat järjestäjiltä. Ennakkoon suunniteltu ja esivalmisteltu työ, joka viimeistellään kisassa, oli tällä kertaa otsikolla Veistos – Ylistys käsityölle. Sen maksimimitat olivat 1x1x2 metriä.
–Tällaisen työn suunnittelu on pitkä prosessi. Aluksi selvitellään juurta jaksain, mitä veistos oikeasti tarkoittaa. Miten saan työhön veistoksellisuuden ja käsityön leiman? Miten kuvata aihetta parhaalla mahdollisella tavalla?
Alanen piirteli useiden kuukausien ajan variaatioita teoksesta ja lopuksi valitsi mielestään parhaimman idean. –Sitä lähdin jatkojalostamaan ja lopputuloksena on tämä työ. Pitkä, aikaa ja rahaa vievä prosessi, mutta tärkeimpänä se, että lopputulos oli minun näköiseni, ja itse siihen kohtuullisen tyytyväinen.
Teoksensa seinämät Alanen pinnoitti kuivatulla punajuurella. Kultaosiot päällystettiin lehtikullalla. Anne Nenonen Paaposta solmi työn sisälle makrameen, johon kiinnitettiin lähes 300 lasisuppiloa, joihin aseteltiin kukkia. Kukkia oli myös teoksen sisällä.
–Työtunteja ei ole laskettu, mutta puhutaan sadoista tunneista. Lopputulos on syntynyt palavasta intohimosta ja rakkaudesta alaa kohtaan.
SEINÄJOEN ”kotikisat” olivat Alasen mukaan hienot ja hyvin järjestetyt. –Oma perhe ja läheiset olivat paikan päällä katsomassa. Lisää paineita tai jännitystä se ei minulle tuonut. Edelleen itse olen itselleni korkein riman asettaja, ja rima tietysti nousee koko aika. Ala on siitä upea, että koskaan et ole valmis. Aina voit kehittyä eteenpäin ja osata paremmin.
