Radiosta kuuluu mainos, jossa suuri kaupparyhmittymä kertoo olevansa kiusaamisvapaa vyöhyke. Se tarkoittaa kaupan mukaan sitä, että kaupassa on aina aikuinen, jolle lapsi voi tulla kertomaan kiusaamisesta, ja ettei minkäänlaista kiusaamista kaupassa sallita. Kiusaamisen estämisen ja vastustamisen esilletuominen on lähtenyt yksittäisen kauppiaan aloitteesta, ja tälle henkilölle hatunnosto ja kumarrus! Kauppa tekee yhteistyötä Mannerheimin Lastensuojeluliiton kanssa. Näin tulee todistettavaksi, että yksikin ihminen saa aikaan paljon, kun tahtoa ja halua vilpittömään auttamiseen on. Tarvitsemme tämän kauppiaan kaltaisia ihmisiä, jotka toimivat, kun virallinen järjestelmämme, jonka asia kuuluisi hoitaa ja eliminoida, on kykenemätön vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen asiaa hoitamaan.
Yksikin kiusattu on liikaa
Tänäkin päivänä sadat, jopa tuhannet, lapset ja nuoret, joutuvat pelkäämään koulunkäyntiä ja kärsivät eriasteisista jännitys- ja pelkotiloista ja ahdistusoireista kiusaamisesta johtuen. Ja tilastolliseenkin totuuteen perustuen näitä lapsia ja nuoria riittää siis Järviseudullekin enemmän kuin yksi tai kaksi. Yksikin kiusattu on liikaa. Yksikin kiusattu osoittaa, että korkeakoulutetutkaan ihmiset kasvatus- ja sosiaalialalta, eivät pysty estämään koulukiusaamista, vuosia kestäneestä korkeatasoisesta koulutuksestaan huolimatta.
Mediasta välittyy jatkuvasti tosielämätarinoita koko kouluajankin jatkuneesta kiusaamisesta, ja suoranaisesta fyysisestä väkivallasta. Seurauksena on usein aikuisena työkyvytön ihminen, tai vuosia terapiaa tarvitseva eriasteisista traumoista ja häiriöistä kärsivä ihminen. Surullisimpana huippuna koulukiusaaminen muiden riskitekijöiden ja elämän haasteiden siivittämänä johtaa itetuhoisuuteen. Koulukiusaaminen luo ikävän pohjan syrjäytymiskierteelle, toisaalta se voi johtaa myös ulkoiseen menestykseen, mutta silloinkin taustalla voi olla koko elämän muistuva kiusaamiskokemus, joka syö ja haavoittaa ihmistä syvältä sisältä, estäen ihmistä olemasta oma itsensä. Julkkiksista esim. Hjallis Harkimo on kertonut poikansa tulleen kiusatuksi koulussa.
Kiusaamista on kaikkialla
Kiusaamista on yhteiskunnassamme kaikkialla, koulujen lisäksi somessa, työpaikoilla, urheiluseuroissa, kirkon, sekä eri uskonnollisten seurakuntien ja yhteisöjen piirissä, kotona. Kaikista vakavinta on, että suurta kiusaamista esiintyy myös yhteiskuntamme virallisessa järjestelmässä, asiakkaita kohtaan, ja nimenomaan siinä osassa järjestelmää, jossa lain mukaan täytyisi toimia kaikenlaisen kiusaamisen estämiseksi, erittäin suurella empatiakyvyllä ja hienotunteisuudella, mutta myös jämäkkyydellä, osoittaen, mikä on oikein ja mikä väärin.Tällainen sektori on hyvinvointialueiden sosiaalipuoli, ja sieltä erityisesti lastensuojelu sekä perhepalvelut, myös vahuspalvelut, jonka asiakkaat lähtökohtaisesti ovat hauraita ja heikkoja puolustamaan itseään. Poliisin keinot puuttua alle 15-vuotiaiden lasten väkivaltaiseen käyttäytymiseen ja kiusaamiseen ovat rajalliset, ja asia kuuluu näiltä osin lastensuojeluviranomaisille.
Opettajien ja koulun vastuulla on estää kiusaaminen koulupäivinä ja koulumatkoilla. Opettajien työ ei ole helppo, ja etenkin suurissa lapsiryhmissä tulevat näkyviin monenlaiset yhteiskuntamme haasteet ja epävarmuustekijät, sekä perheiden haasteet ja solmuun menneet ihmisuhteet, avioerot yms. Kuitenkin opettajien tehtäviin kuuluu kurin ja järjestyksen pitäminen. Opettajalla on niin halutessaan vapaus ottaa vaikka kokonaisen koulupäivän teemaksi koulukiusaamisen estäminen, asioista avoimesti puhuminen, sekä kouluun voidaan myös kutsua puhumaan kiusattuja kokemuksistaan. Mikäpä voisi paremmin upota lapsiin, kuin esimerkiksi kuuluisa tubettaja tai nuorisoidoli, jolla on kyky tabuja kaihtamatta sanoa asiat suoraan lasten ja nuorten kielellä!
Usein kiusaamiseen on vaikea puuttua siksikin, että se voi olla ulospäin hyvin huomaamatonta, näin usein etenkin tyttöjen kohdalla. Kiusattu saadaan erilaisin pienin sanoin, ilmein, elein ja ilkeämielisesti hymyillen tai tirskahdellen, tuntemaan itsensä muita huonommaksi. Erittäin tehokas itsetunnon alistaja on joukosta erottaminen, väkinäisesti ja vain opettajan määräämänä mukaan ottaminen. Jos olet vuosikausia se viimeinen, joka ryhmätöissä tai peleissä ja liikuntatunnilla vain pakosta otetaan johonkin ryhmään, kasvaa häpeä ja huonommuuden tunne osaksi identiteettiä, millä on kauskantoisat ja tuhoisat seuraukset myöhemmässä elämässä.
Kykenemättömyys tunnustettava
Suuri kysymys onkin, miksi kiusataan, mistä kiusaaminen kumpuaa, ja mitä se mahdollisesti kertoo kiusaajasta – onko kiusaaja vain kauniisti sanottuna niin sanottu ”pissapäinen” henkilö, vai onko kiusaajankin elämässä hätää ja ahdistusta, jota kukaan ei kuule eikä näe, varsinkin, jos kiusaajan perheolosuhteet ja koti ovat niin kutsutulta sosioekonomiselta tasoltaan korkealla? Jokatapauksessa koulukiusaamisen ja -väkivallan hintalappu on henkisen kärsimyksen lisäksi suuri yhteiskunnallemme myös taloudellisesti. Kaikki sektorit tulisi valjastaa kiusaamisen estoon, ja ensimmäinen askel on puhua asioista avoimesti ja myöntää tosiasia, että koulu ja lastensuojelujärjestelmämme ovat kykenemättömiä estämään kiusaamista ja myöskin antamaan jo kiusatulle asianmukaista apua.
Vanhempien tärkeä tehtävä on antaa lapselle oikeat elämänarvot ja kunnioitus kanssaihmisiä kohtaan, sen parempi, mitä pienempänä nämä arvot lapselle sisäistyvät. Tämä taas vaatii meiltä aikuisilta ihmisiltä vakavaa itsetutkiskelua ja peilin edessä olemista. Elämme aikaa, jossa somen keskustelupalstat täyttyvät aikuisten ihmisten toistaan solvaavista kommenteista, ja useiden poliittisten puolueiden päättäjät näyttävät toiminnassaan ja puheissaan koko kansalle aivan muuta kuin kunnioitusta ja lähimmäisenrakkautta kanssaihmisiään kohtaan. Jokaisen lapsen, nuoren ja aikuisen oikeus on elää elämänsä kokonaisvaltaisesti kiusaamisvapaalla vyöhykkeellä!
Tiina Kiviaho
Luitko jo nämä kolumnit?
