OLAVI KOIVUKANGAS tarinoi Koivukankaan tuvassa isänsä Einari Koivukankaan kertoneen, että Isoo-Antti, Antti Heikinpoika Isotalo (1831–1911) on käynyt Evijärvellä Koivukankaan talossa. Ajankohdaksi hän oli maininnut vuodet 1850–60. Se aika oli sitä aikaa, jolloin puukkojunkkarit olivat voimissaan Pohjanmaalla. Tokikaan Antti ei tullut pahat mielessä Evijärven Inankylässä sijaitsevalle Koivukankaalla, vaan tapaamaan sukulaisiaan. Antti Isotalo, kun oli isoäitinsä puolelta evijärveläisiä.
–Isäni kertoma asia vaivasi minua niin, että historiantutkijana pyysin sukututkijaa selvittämään asiaa. Ilmeni, että Ison-Antin isoäiti Saara Heikintytär Söderena (1757–1838) oli lähtöisin Söderenan suvustani. Tämän jälkeen otin yhteyden historian opettaja Simo Isotaloon Ilmajoella. Hän vahvisti heti sukuyhteyden ja kertoi, että Antin isoäitiä sanottiin Inan isojalaksi. Norrenan suku taas on kuuluisa isosta nenästään, kertoo Koivukangas tuvan keinutuolista.
Jotta ympyrä sulkeutuisi ja asiaan saataisiin lisää kosketuspintaa, Olavi Koivukangas oli kutsunut kylään Antti Isotalon, jonka isoisän isoisä oli ”alkuperäinen” Antti Isotalo. Koivukangas mainitsee anekdoottina, että nykyajalla ajetaan rautahevosilla eli moottoripyörillä; kuten Koivukankaalle saapuneet Antti Isotalo ja allekirjoittanut, osataan sitä Järviseudullakin. Kohtaaminen oli lämminhenkinen ja mielenkiintoinen. Koivukangas pohjusti asiaan seikkaperäisesti ja selosti paikan historiaa monin sekä vuolain sanankääntein.
PUHEEKSI tuli tappelus, joka tapahtui Koivukankaalla 1834. Einari Koivukangas oli kertonut haastatelleensa vuonna 1945 kylän vanhinta miestä, jolla oli perimätietoa tappeluksesta.
–Joutsenen-suvun miehillä lienee ollut pahat, saati kosto mielessä, kun olivat saapuneet Koivukankaalle. Talon isäntä Matti Antinpoika oli nähnyt saapumisen rantaan tuvan ikkunasta. Oltiin tulossa kurittamaan Koivukankaan miehiä, oikein joukolla, Koivukangas kertoi.
–Olin aina luullut, että kyseinen insidentti olisi tapahtunut ulkona kartanolla, mutta ei. Joutsenen miehen raahasivat rannasta veneen raiskan ja työnsivät sen tuvan ovista sisään tehostaakseen loukkausta. Sanailun jälkeen kohtaaminen eskaloitui tappeluksi tuvassa, jossa hyökkääjä koki tappion ja lopulta viimeiseltä lähtijältä tempaistiin veistokirveellä perslihat halki, Olavi lisää.
ANTTI Isotalo asustaa Voltissa, sukunsa mailla Isontalon kylässä.
–Tässä ollaan entisiä maanviljelijöitä ja nyt toista vuotta eläkkeellä. Nyt kun puhuttiin tuosta Inan isojalasta, se on minulla ollut tiedossa ollut aina, Antti Isotalo kertoo.
Koivukankaalla tuvan pöydän äärellä kerrattiin sukututkimusta Söderenan suvusta. Samassa yhteydessä Antti Isotalo tuumii, olisiko Ison-Antin pahapäisyys ja häijyys tullut Evijärveltä, vai mistä.
Nykyinen Antti Isotalo kertoi löytäneensä kauppakirjan, jossa allekirjoituksen sijaan oli Ison-Antin, sen vanhimman, puumerkki. Tästä tehtiin se päätelmä, että Iso-Antti ei ollut luku- tai kirjoitustaitoinen. Perimätieto kertoo kuitenkin, että Alahärmän ensimmäiseen kansalaiskouluun Iso-Antti laittoi tyttärensä, jotta hän oppisi lukemaan ja kirjoittamaan. Tuon kauppakirja, jossa oli puumerkki, mukaisesti tila myytiin veljelle, ettei vallesmanni Hägglund veisi tilaa. Monenlaista tarinaa on kerrottu nimismiehestä ja Isosta-Antista. Osa tarinoista on varmasti muotoutunut kansan suussa kulkiessaan.
–Naapurin kanssa pitää olla hyvis väleiss ja vihamiehet hakea kauempaa, Antti Isotalo naurahtaa ja siteeraa sitä vanhempaa Anttia.
Jussi Niinistö kirjoitti jääkäri-Antista (1895–1964). Vuosina 1945–1958 tämä Antti Isotalo toimi Oy Alkoholiliike Ab:n Seinäjoen paikallisjohtajana.
TEIMME lopuksi kierroksen Koivukankaalla. Lähes jokaiselle esineellä tai paikalle löytyy oma tarinansa. Olavi Koivukangas on elävä tarinoiden aarrearkku; historiallisia tapahtumia sekä paikkoja vilisee Koivukankaan puheessa.
Mielenkiintoinen oli kahden suvun kohtaaminen, vaikka välissä oli yli 170 vuotta. Historiaan liittyy paljon mielenkiintoisia asioita, tapahtumia ja kertomuksia.
–Kun tutkii ja tietää, kuinka esi-isät ovat käyttäytyneet, tietää kuinka menneinä aikoina on toimittu. Silloin osaa ottaa oppia esi-isien tavoista ja ymmärtää nykyisyyttä. Jokaisessa suvussa on paljon tarinoita, joita kannattaa vaalia, Olavi Koivukangas kiteyttää.
