PERINNERUOKA on ruokaa, jonka sisältöön, valmistamiseen, tarjoiluun ja syömiseen liittyvä tieto ja osaaminen on siirtynyt sukupolvelta toiselle.
Joka maakunnallahan on omansa, ja eri pitäjissä omia muunnelmia näistä.
Varmaan kotikylässä syötiin melko samanlaista ruokaa joka talossa vähän eri painotuksin, riippuen oliko kotona maataloutta ja kotieläimiä. Kotonani kasvatettiin kanoja, joten munia luonnollisesti oli paistettuna, keitettynä, oli munakokkelia ja munakasta, ja lisäksi niistä leivottiin ja tehtiin lättyjä.
Omasta lapsuudesta on edelleen käytössä äidin tekemä perunaropsu. Tavallinen ropsutaikina ilman sokeria. Uunipellille levitettyyn taikinaan lisättiin raakoja perunaviipaleita ja voinokareita. Myös tavallista ropsua tulee joskus tehtyä.
Kesäistä herkkua on edelleen uudet perunat, silli ja voinokare ruisleivän kera. Maitoperunoita syötiin kesällä usein, tänä päivänä jätän maidon pois. Alakoulussa syötiin kesäkeittoa, jossa oli perunoita ja sekavihanneksia maitoliemessä. Se ei maistunut silloin eikä nykyisinkään.
Koulussa ja kotona syötiin erilaisia puuroja usein muulloinkin kuin aamulla, riisi-, manna-, ohra- ja vispipuuroa, ruis- ja ruismarjapuuroa sekä tietysti kaurapuuroa. Perunoita ja ruskeaa kastiketta. Läskisoosi ja uunissa paistettu sianliha ovat kyllä lapsuudesta tuttuja. Joskus kuumaan rasvaan kastettiin ruisleipäpaloja, ja se oli kyllä kieltämättä hyvää. Tänä päivänä on käytössä eri reseptit. Ennen syötiin usein myös veripalttua, verilättyjä ja verileipäkeittoa.
Kellari oli talven varalle täynnä perunoita, porkkanoita, mehupulloja, hilloja ja säilykkeitä. Tänä päivänä marjat ovat lähes kaikki pakasterasioissa. Omenasosetta on kyllä saatava edelleen.
Joulun alla keitettiin lipeäkalaa, josta en itse oppinut pitämään, ja kamala haju siitä levisi joka paikkaan. Rosollit, laatikot ja kinkku kuuluivat jouluun, ja edelleen ovat osa jouluperinnettä. Samoin kuin riisipuuro ja sekahedelmä tai luumusoppa.
Kotonani tehtiin lähes poikkeuksetta tapaninpäivänä uunipellillinen lihapiirakkaa, ja se on pysynyt itselläni perinteenä edelleen. Varma menekki perheessä. Juhliin ja jouluksi tehtiin kotikaljaa, sen ostan nykyisin kaupasta.
Hernekeitto myös tulee kaupan purkista. Helppoa, mutta ei niin hyvää kuin pitkään haudutettu.
Äiti teki myös maakunnan perinneruokaa piimävelliä, johon tehtiin rusinaiset jauhoklimpit, ja lisättiin leipäjuustopaloja joukkoon. Eipä ole tuo ohje enää käytössä.
Kotona tehtiin usein jälkiruokia, jotka enimmäkseen olivat erilaisia kiisseleitä, mutta myöhemmin tuli rahkat, jogurtit ja pakastemarjat tilalle.
Viinimarjamehua juotiin saunan jälkeen ja kesähelteillä. Nykyään kyllä varsin harvoin. Syksyisin valmistettiin VaasanJaakon puolukkajuomaa.
Mitähän meidän lapsemme ja lapsenlapset aikanaan muistelevat perinneruokinaan?
Onko ne pizzat, hampurilaiset, nugetit ja kebabit? Ei ne ainakaan eteläpohjalaista, eikä kyllä suomalaistakaan perinneruokaa ole. Ei ainakaan vielä.
Tuija Matintupa
