OLIHAN se aikamoinen rutistus, kuvailee Leena Jaakkola prosessia, jonka lopputuloksena oli Hajatelmia eli hajanaisia kirjoitelmia -teos. Pitkällä aikavälillä syntyneiden tekstien viimeistelyn ja kokoamisen lisäksi Jaakkolaa työllisti kuvitus: hän teki 35 lyijykynä- ja puuväripiirrosta – yhden jokaiselle tekstille johdantoa lukuun ottamatta. Kirjan työstäminen kesti lähes kaksi vuotta ja se ilmestyi viime vuoden lokakuussa.
Jaakkola toi kirjassa olleet teoksensa esille Alajärven kirjastoon heinäkuun ajaksi ja Villa Väinölässä ne nähdään syyskuussa.
Lehtimäeltä kotoisin oleva ja nykyisin Kuortaneella asuva Jaakkola on piirtänyt aina.
–Kuvataiteessa olen itseoppinut, kertoo Lakeudenportin kansalaisopistossa, mutta myös Järviseudulla ja Seinäjoella laulua opettava Jaakkola, jonka toinen ammatti on hierominen.
–Piirtäminen on minulle aivolepoa.
Tekstejä syntyy satunnaisesti, mutta niiden tuloa ei voi estää. Luova mieli työstää kaiken aikaa.
–En varsinaisesti kirjoita, tekstit vain syntyvät ja ne on sitten kirjoitettava ylös. Osa teksteistä kyllä muhii mielessä jonkin aikaa.
TEOKSEENSA Jaakkola on koonnut lemmenläikähdyksiä, ikävää, tarinoita ja tunnelmia.
–Mukana on myös rankempia aiheita, kuten yksinäisyyttä, elämän pettymyksiä ja pohdintaa ennakkoluuloista. Ihmisten sisällä voi olla aivan jotain muuta kuin miltä ulospäin näyttää, joten toisia ei kannata tuomita kevyin perustein.
–Tekstit ovat yhdistelmää pitkältä ajalta, eikä niitä kannata lukea miettien, mistä tilanteesta ja kenestä nämä ovat, vaan pohtia ehkä enemmänkin sitä, miksi tämä koskettaa minua ja mitä tämä herättää, opastaa Jaakkola lukijaansa.
Palautetta Jaakkola onkin saanut nimenomaan siitä, että tekstit ovat herättäneet pohdintoja ja mietteitä.
–Annan kirjan alussa ohjeen, että ota kirja esiin silloin tällöin ja lue pätkä kahvikupin ääressä. Eräs tuttuni osti kirjan lauantaina ja oli lukenut sen samana iltana loppuun, hän ei ollut malttanut säästellä, Jaakkola naurahtaa.
Hän uskoo, että teos on yksittäisluontoinen, eikä jatkoa ole luvassa.
–Olin miettinyt kirjan tekemistä, ja luettuaan tekstejäni tuttavani, runoilija Arto Juurakko kannusti sen toteuttamisessa. Halusin saada aikaan jotain pysyvää, oman jälkeni tähän maailmaan: palkkatyöni ovat sellaisia, ettei niistä jää mitään konkreettista. Jatkan piirtämistä sen mukaan, miten elämän hektisyys sen mahdollistaa ja tekstejä syntyy varmasti jatkossakin.
Sinua saattaisivat kiinnostaa myös nämä jutut
”Täällä ei ole aamu- eikä iltapäiväruuhkia” – Järviseudun sanomat (jarviseudunsanomat.fi)
