Luvassa on 15–20 kappaleen setti 60-luvun suosikkimusiikkia, lupaavat solisti Olli Uusitupa ja kitaristi Matti Mäenpää. Venetsialaisillan toinen esiintyjä on Humiko trio.
Tapahtuman mainoksessa todetaan, että legendaarinen Les Hottentots esiintyy. –Ei siinä mitään legendaa ole ollut, Mäenpää kiistää. –Kuitenkin uskoisin, että yhtyen on jäänyt monelle mieleen, soitimme paljon täällä Vimpelin Nuorisoseuralla ja lähialueilla. Tässä talossa emme ole soittaneet ennen.
Les Hottentots on nauhoittanut kaikessa hiljaisuudessa vanhoja kappaleitaan, 60-luvun listahittejä, jälkipolvia varten. Niistä saatiin maistiaisia kesällä, kun se nousi lauteille Museossa soi -tapahtumassa. Siellä Marko Rovio soitti Kari Kauniston ja Jukka Kivinen Juhani Mäenpään tilalla.
KOKOONPANON alkuperäisjäseniä olivat Kari Kaunisto, Markku Pelander, Heikki Junnila, Matti Mäenpää ja Juhani Mäenpää.
–Olimme aika nuoria silloin, ja siihen aikaan yhtyeitä nimettiin paljon kappaleitten mukaan. Kun aloimme miettiä nimeä, pohdittiin Islandersia ja sellaisia. Taisi olla minun isäni, joka ehdotti, että ottakaa hottentottilaulusta nimi. Olimme ensin, että ei tietenkään lastenlaulua laiteta, mutta niin se vain kääntyi siihen, että mietimme The Hottentotsia. Pelanderin Markku totesi siihen, että ei, se on Les Hottentots, Mäenpää muisteli.
–Kun Heikki meni lukioon, hän joutui lopettamaan. Olli Uusitupa tuli tilalle ja oli siinä kolme vuotta. Pelanderin jäätyä pois Esko Mäkinen ryhtyi hänen tilalleen.
Kun Matti Mäenpää lähti armeijaan ja Juhani Helsinkiin kirvesmieshommiin, Alpo Mäenpää ja Veikko Sario tulivat tilalle.
”Evijärvi oli meidän Amerikka”
1950-60 -luvuilla tangot olivat kuumaa kamaa, muuta ei juuri saanut soittaakaan, muistelivat Mäenpää ja Uusitupa. Les Hottentots oli tangokitarayhtye ja sen suosio oli hurjaa. Kokonpano pääsi muun muassa Dannyn ja Tapani Kansan lämmittelijäksi.
–Evijärvi oli meidän Amerikka, oltiin samalla viikolla Nuorisoseuralla, Inalla ja Vasikka-aholla soittamassa. Inalla oli niin kylmä, että piti käydä lämmittelemässä takassa silloin tällöin, että pystyi soittamaan. Ja lauantaimakkaran palatkin olivat jäässä, Mäenpää tarinoi.
–Siellä tytöt tulivat pyytämään nimikirjoituksia, Uusitupa muisteli.
–Paljon käytiin Kauhajoen Kasimolla ja Kauhajärven nuorisoseuralla. Kasinolla järjestettiin kerran äänestys, jossa paikalla olijoilta kysyttiin suosikkiesiintyjää. Irwin voitti, mutta Les Hottentots sijoittui toiseksi, totesi Mäenpää.
–Ja Härmän Voltissa soitettiin usein. Juhani sanoi aina, että mennäänpäs Kuperkeikkaan soittamaan, jatkoi Uusitupa.
VIIMEISET keikat heitettiin vuonna 1982, jolloin Mäenpää asui jo Kokkolassa ja saapui sieltä Kisarannan juhannustansseihin soittamaan. Mäenpään keikkailu loppui perheen perustamiseen. Rautalankamusiikki palasi elämään myöhemmin ja edelleen osa sitä. –En ole sen paremmaksi soittajaksi tullut kuin nuorena olin, mutta jonkinlainen väkitukko olen, kun vieläkin jatkan. Nyt, kun netistä kuuntelee kitaransoittoa, tekisi välillä mieli ottaa kitarasta kielet pois ja laittaa se toiseen huoneeseen, Mäenpää toteaa pilke silmäkulmassa.
Uusitupa on keskittynyt kuoromusiikkiin. –En ole harrastanut tanssimusiikkia sen jälkeen juurikaan, kuunnellut kyllä jonkin verran.
