Uunia poltetaan noin viikon ajan. Asiasta kiinnostuneet voivat tulla seuraamaan tapahtumaa. Mäkelä on kysynyt kylältä kolme polttajaa ja polton sponsoroiva Etelä-Suomen Julkisivupalvelu Oy on luvannut neljä. Kaksi miestä kerrallaan lämmittää uunia yötä päivää.
Polton jälkeen kalkki sammutetaan vedellä ja kerätään talteen kolmen, neljän päivän jäähtymisen jälkeen. Julkisivupalvelu hyödyntää poltettavan kalkin muun muassa kalkkimaaleissa, kertovat Mäkelät. Kivi tulee Nordkalkin louhokselta ja puut Koskelasta.
Kalkin polttaminen on kulttuuriperintöteko. –Vimpeli-seura dokumentoi polton jälkipolvia varten. Tämä on katoavaa perinnettä. On korkea aika saattaa tieto mahdollisimman tarkkaan kirjoihin. Kalkinteon kylällä taitaneet ”vanhat parrat” on aika korjannut pois. Heistä appeni, Paavo Hallapuro, opetti meille tervan ja kalkin polton.
Kalkin poltto on nykyaikana harvinaista: Mäkelän tiedossa on, että Lohjalla on joskus poltettu. –Kyllä Hallapuro painii tässä lajissa ihan omassa sarjassaan.
KALKKIUUNI on muurattu valmiiksi. Uuni täytettiin kivillä, jotka on yksitellen nostettu paikoilleen. Alas asennettiin 120-millistet rautatien ratakiskot arinaraudaksi. Neljä metriä pitkät tulipesät muurattiin kutupukin avulla, etuseinämään tehtiin kaksi kerrosta täjäkiviä, jotka tukevat kutuvarvia: jos toinen antaa periksi, toinen estää muuria romahtamasta.
–Vimpelin mieslaulajat olivat kutomassa uunia. Paavo-appi neuvoi heille sen työn 11 vuotta sitten.
Polttopuuta on varattu lähes 250 pinometriä. –Koivukuitu on parasta. Kuuden tuuman hirsillä saadaan hyvä alkulöyly, Mäkelä toteaa.
Uunin sytyttämiseen tarvitaan kuivia puita ja paljon tuohta. –Kun puu hiiltyy, se työnnetään perille asti. Koko ajan saa heittää puita. Tuon niitä traktorilla tähän viereen, niin lämmittäjillä on helpompi homma. Sanotaan, että sen parempi polttaja mitä enemmän puuta saa menemään.
Polttaminen on lämmintä puuhaa: kuumimmillaan uunissa on lähes 1 000 astetta lämpöä. –Ei tarvi juuri pinon takana käydä, vaikka kuinka paljon joisi, hän naurahtaa.
MÄKELÄ on polttanut yhdeksän terva- ja neljä kalkkiuunia. 100 000 kilon uuni poltettiin vuosina 1985 ja -89, pienempi -90 ja -92. –Kotiseutupäivien yhteydessä täällä kävi viikon aikana noin 2 000 henkeä ihmettelemässä kalkin polttoa. Ei siellä koskaan tarvinnut omin päineen olla: keskellä yötä tuli Jyväskylän yliopiston väkeä ihan varta vasten katsomaan. Aina on ollut väkeä pitkin maakuntaa ja kauempaakin.
–Kyllä tämä kova souvi on! Mutta kun asia on mielenkiintoinen, siitä ei voi olla pois millään.
Kalkkikivi tarjosi työtä ja rahaa
HALLAPURON kylällä on noin 30 uunin rauniota. Kalkkikiven polttaminen oli tärkeä sivuelinkeino 1800-luvulta sotiin saakka, kertoo Esko Mäkelä. –Siitä sai hyvän tuoton, vaikka olihan se raskas toteuttaa ennen kuin oli koneita. Kyllä se raha otettiin selkänahasta: kiveä irrotettiin maaperästä kiviporalla ja moukarilla tai lämmittämällä ja uunin teossa oli oma hommansa.
Kaupassakin kävi vakuutena, kun sanoi, että poltetaan pian kalkkiuuni. Kulta-aikana Västerbackassa poltettiin usealla uunilla yhtä aikaa, moni perhekunta vieretysten: yhtä poltettiin, toista lastattiin ja kolmatta tyhjennettiin. Se oli pienimuotoista teollista toimintaa, Mäkelä toteaa.
KALKKIA käytettiin ennen yleisesti seinien valkaisemiseen sekä viljelymaan parannukseen. Se poistaa bakteereja ja desinfioi, joten sillä oli hyvä käsitellä esimerkiksi navetan ja kellarin seinät.
–Meillä on vielä vanhaa kalkkia varastossa, jota laitan kukkapenkkeihin, niin esikot ja muut kukat kukoistavat entistäkin kauniimmin, Anja Mäkelä kertoo.
–Se on monipuolinen luonnon aine.
Mäkelöiden mukaan kalkkia voi käyttää myös vesistöissä leväongelmiin.
–Ruotsissa vesistöjen kalkitseminen on paljon Suomea edellä, sanoo Esko Mäkelä.
