VIMPELIN Sääksjärvellä oli markkinapäivänä nähtävissä Terttu Lassilan Jälkiä-taidenäyttely.
−Päätin järjestää serkkutapaamisen yhteydessä kotini pihapiiriin taidenäyttelyn serkuilleni ja kaikille kiinnostuneille. Näyttely on kiitos edesmenneille vanhemmilleni ja kotiseudulleni. Teokset pääsevät esille kotimaisemassaan, kertoi Oulussa asuva, sääksjärveläissyntyinen Lassila.
Taiteen tekeminen lähti kolme vuotta sitten liikkeelle siitä, kun Lassilan isän talo Sääksjärvellä purettiin ja hän otti talteen navetan vintiltä löytyneet vanhat ikkunat. Ensimmäisissä teoksissa ikkunakehyksissä onkin vanha valokuva talosta sekä kuva Lassilasta pienenä tyttönä istumassa äitinsä kanssa talon portailla.
−Sen jälkeen teokset alkoivat muuttaa muotoaan. Jokainen teokseni on kertomus ja matka. Tarinoilla on minun antamani kehykset, mutta katsoja löytää tutuista tai tuntemattomista elementeistä oman ainutkertaisen matkan menneeseen tai uuteen tuntemattomaan. Jokaisen näyttelyn taustalla on yksi kirjoittamani runo, joka on alkanut kuljettaa minua.
Lassila työskentelee erityisopettajana yläasteikäisten parissa ja kertoo nuorten tarvitsevan paljon välittämistä, arjen rakkautta ja uskoa hyvään. Näitä asioita Lassila haluaa tuoda esiin myös teoksillaan. Aiemmin hän on pitänyt neljä eri näyttelyä Oulunsalossa ja Tyrnävällä. Sääksjärven näyttely oli koottu näistä näyttelyjen teoksista. Osa teoksista on yksityisomistuksessa.
Materiaaleina Lassila käyttää vanhoja työkaluja, ruosteisia esineitä, puuta, koruja ja pitsiä.
−Ajatus, että joku ihminen on käyttänyt esineitä arkisessa työssään ja niissä on hänen kosketuksensa ja muistonsa, viehättää. Arki on kaunista. Teoksissani yhdistän vanhoja esineitä, jotka keskustelevat keskenään ja alkavat kertoa uutta tarinaa.
Materiaalia Lassila on saanut paitsi kotoaan, myös naapureilta ja kirpputoreilta.
Nostalgia kiehtoo nuoriakin
LASSILAN serkkujen lapsia Jyväskylästä, Oulusta ja Evijärveltä kävi lauantaina tutustumassa näyttelyyn.
−Näyttelystä tuli lämmin tunne. Teoksissa on vanhahtava henki, josta tulee mieleen lapsuus ja vaarini elämä. Niihin pystyi uppoutumaan ja kuvittelemaan tilanteita, kuvaili Marika Luoma.
Natali Lassilasta oli kiinnostavaa katsoa näyttelyä nuoren näkökulmasta.
−Teoksissa on paljon vanhoja esineitä, joita ei usein missään näe.
Susanna Linnaa kiinnosti se, mihin esineet liittyvät.
−Taideteoksissa oli myös aistittavissa hetki ja varsinkin Matkalla-teoksessa oli ihan oma tunnelmansa.
Seuraava näyttely muhii jo taiteilijan mielessä. Sen idea lähti liikkeelle puolipyöreästä ikkunasta.
−Näyttelyn nimeksi tulee Talo kuiskii. Sitä varten tarvitsisin vanhoja hääpukuja värjättäviksi.
