Nelimarkka-museon syntymäpäivää vietettiin jo perinteeksi muodostuneen Mestarit yhdessä -viikon merkeissä. Varsinaisena juhlapäivänä, torstaina 8. elokuuta museolla kuultiin tämän vuoden mestareita: kuvataiteilija Jussi Tuuria sekä hänen vaimoaan, viulutaiteilija, viulumusiikin professori Kaija Saarikettua.
1960-luvun lopulla Tuuri osallistui Nelimarkan taidekursseille uudella museolla asuen tämän kotona nykyisessä Villa Nelimarkassa, jossa oli nyt viikon ajan esillä hänen oma taidenäyttelynsä, ja myöhemmin sai tältä yksityisopetusta. Se on merkinnyt hänelle läpi elämän kestänyttä virikettä, joka koskee maalaamisen teknisiä ja tyylillisiä seikkoja sekä Nelimarkan persoonaa. –Ennen kaikkea näkemisen, katsomisen ja silmän viisauden vakavasti ottaminen ovat olleet elämässäni taustalla vahvasti vaikuttamassa. Hän oli erikoinen ihminen, ehkä yksi erikoisimmista, joita olen tuntenut. Hän on maalari, joka nosti värien harmonioista, herkistä ylimenoista, viivojen rytmeistä, pieniä kertomuksia maisemina, ihmisinä, muotokuvina.
Silmän viisaus nousi esille Nelimarkan opeissa: mittasuhteiden suhteen silmän harppiin oli luotettava enemmän kuin penaalissa olevaan. Nelimarkan opetusten pohjalta Tuuri antaa itsensä etsiä tämän tauluista asioiden syvempää olemusta. –Hän opetti ihmisiä menemään värien sisälle. Viisautta on katsella taidetta pintaa syvemmälle: katse ilman nimilaputtamista on lapsen katse, Tuuri totesi. –Tämä on hyvin mielenkiintoinen avain taidemaalauksen harjoittamiseen ja maalausten katsomiseen, ettei tarvitse kysellä, ymmärränkö minä tuota.
Keskusteluihin ikääntyvän Nelimarkan ja nuoren oppilaan välillä liittyi aina huumori ja vapaaksi jättävä ilmapiiri. –Hän totesi, että ihmisen on valjastettava heikkoudet luovuudeksi, ei vain vahvuudet.
NELIMARKKA vaikutti Tuurin mukaan Suomen taiteelliseen kenttään virikkeiden antajana seitsemällä vuosikymmenellä, joina maalasi, ja vaikuttaa yhä: kuten voimakkaat persoonat usein, ihastusta ja kateutta synnyttäen. Nelimarkan rooli suomalaisen maiseman kuvaajana on yhtä omintakeinen kuin Halosella, Gallen-Kallelalla ja Järnefeltilläkin ja voi puhua jo koulukunnasta, niin moni on saanut vaikutteita häneltä.
Menestyksen lisäksi nousi myyttejä, nykytermein sanottuna vihapuheita, jotka ovat vaikuttaneet suhtautumista teoksiin.
–Minusta on aika haudata ne myytit koskien keikarimaista pukeutumista, taulujen suoltamista rahasta tai mielenterveydellisten vaiheiden paisuttelu. Totta kai Pariisia varten ostettu puku pisti silmään Alajärven Pekkolan raitilla. Uuttera tekeminen tuottaa tulosta, mutta se ei saisi olla arviointiperuste tekemisen laadulle. Mielenterveydellisiksi asioiksi leimattavaa löytyy taiteen historiasta laajalti, ja tänä päivänä tuntuu kohtuuttomalta sen esille nostaminen taulujen arviointiperusteeksi.
Tuurin mukaan murrettujen värien herkkä liikehdintä ja väritasojen hienovaraiset, musikaaliset ylimenot, joihin Nelimarkka kehotti kiinnittämään huomiota, on jäänyt vähälle tehtäessä arvioita Nelimarkan viimeisten vuosikymmenten luomisesta. –Ne ovat yhä luettavissa hänen teoksistaan.
Saarten silhuetit ennallaan
HELSINGISSÄ asuva Jussi Tuuri tapaa siellä paljon lappajärveläisiä ja sieltä lähteneitä, ja vierailee sukulaisten luona kotikunnassaan. Kunnan kuulumisia hän seuraa keskusteluissa ja satunnaisesti netin välityksellä. Erityisesti lasten määrän väheneminen ja koulujen sulkeminen ovat kiinnittäneet hänen huomionsa.
–Hiljattain olin veljeni kanssa purjehtimassa siellä. Järveltä päin katsellessa huomioimme, miten monet talot on rannoilta viety ja ihmiset vaihtuneet jäljellä olevissa. Saarien silhuetit ovat sentään säilyneet.
Lapsuuden ja nuoruuden maisemat ovat säilyneet mielessä. –Unissani olen usein Lappajärven raitilla. Se oli paras paikka kasvaa. Se on minussa ja uskon, että se näkyy alitajuisesti myös taiteessani.
Tuuria ja Saarikettua tuo jatkossa Pohjanmaalle myös Saariketun uusi rooli Kaustisen Kamarimusiikkiviikon taiteellisena johtajana.
