MENEILLÄÄN on Lappajärven markkinaviikko. Esimakua tulevasta tunnelmasta sain käymällä viime viikolla Arvid Bromsin taidenäyttelyn avajaisissa Onnintuvalla. Tupa oli täynnä ja vastaan tuli tuttuja jo ennen kuin pääsi Onnintuvan ovesta sisätiloihin.
Oli Helena ja muita Savelan sisaruksia, Lehtiniemen Tuomo, Savolan Jorma, Peltolan Pekka ja Kati, Kangastien Arvi, Lammin Pekka, Jussilan Kirsti, Förstin Elina, Annolan Matti ja monia muita, jotka olivat tutun näköisiä, mutta joiden nimi ei heti tullut mieleen. Nimiluettelo kertoo siitä, että monille, kuten itselleni, kesätapahtumien parasta antia on yleensä vanhojen tuttujen tapaaminen.
Arvid Bromsin taidenäyttelyn kokoaminen heinäkuuksi Lappajärvelle on ollut varsinainen neronleimaus. Näyttely sopii Lappajärvelle kuin nakutettu. On tietysti liioittelua väittää, että suuret turistimassat vyöryvät Lappajärvelle Bromsin ansiosta, mutta on selvää, että näyttely on valtakunnallisestikin merkittävä. Kyllä se on huomattu ainakin Suomen taidepiireissä.
Taiteen merkitystä ei pidä väheksyä. Se on tärkeää myös kunnan imagon kannalta. Hyvä yhdistelmä syntyy, kun urheilu ja taide lyövät veljenkättä, kuten Lappajärvellä on mahdollista tehdä.
BROMSIN näyttely on poikkeuksellinen, sillä teokset on lainattu pääosin yksityisiltä ihmisiltä Lappajärveltä ja lähikunnista. On arvokas asia, että ihmiset ovat antaneet teoksiaan julkisesti näytille. Arvid Broms (1910-1968) oli Suomen kuvataiteen boheemi outolintu, jonka aseman ja merkityksen arviointi on vasta alussa. Hänen elämänsä oli täynnä skandaaleja, mutta boheemin julkisivun takana hän teki töitä kurinalaisesti.
Kymmenen viimeistä vuottaan Lappajärvellä asunut Broms jäi pääkaupungin taidepiirien ulkopuolelle, mikä selittää osittain sen, ettei häntä ole tunnettu kovinkaan hyvin. Vaikka Broms oli monessa mielessä myös niin sanottu taivaanrannan maalari, mikään turha taiteilija hän ei suinkaan ollut.
Näyttelyn avajaisissa Nelimarkka-museon amanuenssi Olga Sipola vertasi Bromsin töitä suomalaisen abstraktin taiteen uranuurtajan Sam Vannin teoksiin. Paitsi Vanniin Olga Sipola vertasi 1960-luvun Bromsia myös vuosikymmenen suomalaisen muotoilun kärkinimiin, Artekiin ja Marimekkoon. Muodon etsintä oli Simolan mielestä samankaltaista.
Arvid Broms oli edelläkävijä, kulkuri ja unelmoija, sanotaan Lappajärven näyttelyn julisteessa. Veikkaan, että hänen arvostuksensa kasvaa lähivuosina.
Jorma Melleri
