Kun kuuntelee tiettyjen poliitikkojen puheita, saa sen käsityksen, että täällä asuu pääosin köyhää kansaa, joka sinnittelee tullakseen edes jotenkin toimeen. Mutta kun seuraa etenkin täällä Etelä-Suomessa maailman menoa, saa kyllä vähän eri käsityksen. Joka puolella on suuria marketteja, joissa myydään valtavat määrät mitä turhempaa harrastus- ja vapaa-ajan roinaa ynnä muuta täysin joutavaa kamaa joka lähtöön ja käytävät ovat täynnä shoppailijoita.
On lähes miljoona koiraa, joille on valtavat erikoisliikkeet ja joka marketissa suuret erikoisosastot. Kymmeniä tuhansia ravi- ja ratsuhevosia, jotka muutaman vuoden käytön jälkeen jätetään ”vanhainkotiin” vain olemaan tyhjän panttina ja kuoleman jälkeen kaivetaan maahan tai tuhkataan maailmassa, jossa sadat miljoonat näkevät nälkää.
Täällä on 3,5 miljoonaa henkilöautoa, joista yhä kasvava määrä citymaastureita, jotta saadaan kaikki koirat mukaan kesämökille, joita on noin puoli miljoonaa. Lähes 700 000 metsänomistajaa (niistä maanviljelijöitä alle 10 prosenttia) kymmeniä tuhansia huviveneitä, moottoripyöriä, harrasteautoja, asuntovaunuja ja jos minkälaisia elektroniikkahärpäkkeitä. Täältä tehdään vuosittain lähes 10 miljoonaa lomamatkaa ulkomaille.
Lisäksi täällä käytetään 570 euroa per henki rahapeleihin. Se tekee keskimäärin pari tonnia perhettä kohti. Mitä jos se käytettäisiinkin järkeviin osakesäästöihin?
Kaikkein surkeimmassa jamassa väitetään olevan eläkeläisten. mutta golfkentät, ulkomaanlennot, lomaosakkeet, risteilyt, sijoitustilastot ja pankkitalletukset ovat täynnä juuri eläkeläisiä.
Kun halutaan säästää, niin aina ensimmäiseksi mainitaan ruoka, ikään kuin se olisi juuri se, johon kaikki kaatuu. Sen osuus on lisäksi vuosikymmenet vain pienentynyt, vaikka syödään yhä valmiimpaa ruokaa. Kun tutkimusten mukaan keskimäärinen perhe käyttää tuloistaan 12 prosenttia ruokaan. Muihin menoihin seuraavasti: Kulttuuri ja vapaa-aika 12 prosenttia, liikenne 12 prosenttia, asuminen 25 prosenttia (monilla jopa 50 prosenttia), alkoholi ja tupakka 5 prosenttia, vaatteet 5 prosenttia, terveys 5 prosenttia ja tietoliikenne 3 prosenttia.
Näissä on kyse siis keskivertoperheistä, eli puolet on yli ja puolet ali. Unohtuu usein se, että kaikki mikä marketista ruokaostoksilla ostetaan ei suinkaan ole pelkkää ruokaa, vaan hyvin paljon muutakin. Eikä suinkaan peruselintarvikkeita.
Nimimerkki “Keskiverto suomalainen”
