KORTESJÄRVELÄISET maidontuottajat Risto ja Mari Nevamäki saivat 18.4.2023 Helsingissä järjestetyssä tilaisuudessa Walter Ehrstömin säätiön myöntämän kultaisen ansiomitalin tunnustuksena laadukkaan maidon tuottamisesta 25 vuoden ajalta. Walter Ehrsrömin säätiö perustettiin vuonna 1958 kunnioittamaan tohtori Walter Ehrströmin uraauurtavaa työtä suomalaisen maito- ja elintarvikehygienian hyväksi. Mitaleita jaetaan 10, 20, 25 ja 50 vuoden perättäisestä laatumaidon kriteerit täyttävästä maidontuotannosta.
Risto ja Mari työskentelevät tilallaan päätoimisesti. Heillä on noin 40 lehmää ja lypsy tapahtuu 6-paikkaisella vuonna 1997 käyttöönotetulla lypsyasemalla. Tilaa pidettiin 2004-2010 maatalousyhtymänä, vuonna 2010 tehtiin sukupolvenvaihdos. Pariskunnalla on kolme lasta, joista vanhin jo täysi-ikäinen. Tilalla on tuotettu maitoa 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Karja koostuu sekä Holstein- että Ayshire rodusta, ja kesällä karja laiduntaa yötä päivää, mikä on pihattonavetoissa melko harvinaista.
–Reissu palkitsemistilaisuuteen oli oikein mukava piristys arkeen. Meitä pidettiin oikein hyvin siellä Helsingissä. Tuntuu hyvältä, että tekemämme työ saa kiitosta. Huonoja asioita löytyy maatalouden nykytilasta yleisesti, sanovat Risto ja Mari.
–Apulantojen ja polttoaineiden hinnat ovat korkealla, ja Eu:n uusi ohjelmakausi toi mukanaan tukimaksuihin entisestäkin pidempää viivettä, vaikka tarkoitus ainakin puheissa piti olla päinvastainen, pohtii Risto.
Solumäärien nousu tuttu harmituksen aihe maidontuottajille
MEIJERIT tilittävät tuottajilleen maidosta sen laadun mukaan. Luokkia on kolme, E-luokka, 1-luokka ja 2-luokka. Valtaosa suomalaisista tuottajista tuottaa parasta E-luokan maitoa, 1-luokan jatkuvia tuottajia on vain vähän. Yleensä 1 -luokkaan ajaudutaan hetkellisesti jonkin ongelmatilanteen kohdattua karjaa tai sen olosuhteita taikka lypsylaitteistoa. 2-luokan tuottajia on vain marginaali, sillä 2-luokan maidosta maksettu hinta on alhainen. Maidon luokka määräytyy maidosta mitatun solu- ja bakteerimäärien mukaan, millilitraa kohti mitattuna. Bakteerimäärät ovat käytännössä normaalioloissa helpommin hallittavissa, mutta helle ja rikkoutunut tilasäiliö tai ongelmat lypsylaitteiston ja/tai maitotankin pesussa voivat nopeasti nostaa bakteerimääriäkin.
Soluista puhuttaessa tarkoitetaan pääasiassa maidon sisältämiä valkosoluja ja uterekudoksen epiteelisoluja. Solutaso nousee tavallisimmin utareeseen päässeen utaretulehdusta aiheuttavan bakteerin takia, jolloin lehmän elimistö pyrkii puolustautumaan ja tuhoamaan vieraan bakteerin. Koska tällainen bakteerihyökkäys on jatkuvaa varsinkin navettaolosuhteissa, on ensiarvoisen tärkeää, että lehmä on terve, pystyäkseen tuhoamaan itse taudinaiheuttajat. Solutaso voi nousta myös navetassa tapahtuvien muutosten ja lehmien stressin, sekä helteiden takia.
ANTIBIOOTEILLE vastuskykyisen bakteerin saadessaan lehmästä tulee usein kroonikko soluttajalehmä, jonka maidon solupitoisuus vaihtelee, solujen kuitenkin ollessa korkeammat kuin terveellä lehmällä. Terveellä karja-aineksella, lehmälle hyvillä ja puhtailla navettaolosuhteilla ja hyvällä lypsyhygienialla, sekä solumäärien tarkkailulla tilaolosuhteissa tehtävällä pikatestauksella (niin sanotulla lettupannu menetelmällä) solut pystytään pitämään kurissa tankkimaidosta. Viime vuosina antibioottien määräämisessä utaretulehdusten hoitoon on otettu tiukempi linja, sillä bakteereista saattaa tulla kokonaan vastuskykyisiä antibioottia kohtaan. Tämä on jo maailmalla suuntaus ja iso uhka ihmisten hoidolle vakavissa antibioottihoitoa vaativissa tulehduksissa ja leikkauksissa.
Kokonaisuutena hyvät olosuhteet lehmälle, oikeat ratkaisut terveen karja-aineksen saavuttamiseksi, sekä tilanväen että kaikkien lehmiä hoitavien ja lypsävien tilan ulkopuolisten ihmisten hyvä ammattitaito ja koulutus ovat parhaita aseita taistelussa utaretulehduksia ja korkeita solutasoja vastaan.
Tiina Kiviaho
