EVIJÄRVELÄISEN kuvataideharrastaja Maria Välikankaan taidenäyttely Sitä sun tätä on nähtävillä taidegalleria Tiirassa kunnantalolla heinäkuun ensimmäisen viikon loppuun asti.
Välikangas sanoo, että hän haluaa taiteellaan saada katsojan kunnioittamaan ja miettimään luontoa.
–Olen lapsesta saakka kulkenut luonnossa. Se on parasta ihmiselle. Luontoa tarkkaillessa ja kuunnellessa oppii ja näkee joka kerta jotain uutta, Välikangas kertoo.
Mukana on myös hengellisiä aiheita, kuten enkeleitä.
Näyttely koostuu nimensä mukaisesti erilaisin tekniikoin toteutetuista töistä.
–Aiemmin ainoastaan piirsin, mutta tällä hetkellä kokeilen kaikenlaista, enkä tiedä vielä, mikä voisi olla omin tekniikkani, Välikangas kertoo. –Ihmishahmot eivät ole töissäni täydellisiä, eikä niiden ole tarkoituskaan olla, vaan olen halunnut vain, että niistä välittyy jotakin katsojalle.
SAMALLA hän kuitenkin kertoo, että esillä olevista töistä moni on kiireessä tehtyjä. Hänellä todettiin syksyllä follikulaarinen lymfooma eli yhdenlainen krooninen imukudoksen syöpä.
–Olen haaveillut yli 20 vuotta omasta näyttelystä, mutta ajattelin pitkään, että taidenäyttelyt ovat ikään kuin paremmille ihmisille. Olen aina piirrellyt kaikenlaista — erityisesti kuulakärkikynä on ollut mun juttuni. Vähitellen piirtäminen jäi, mutta kun sairastuin, päätin, että nyt teen sen näyttelyn.
Syöpähoitojen aikana kävi kuitenkin selväksi, etteivät hänen voimansa riittäneet aivan sen tasoisiin töihin, joita hän olisi halunnut tehdä. Sairaslomakin loppui jo joulukuussa, ja hän joutui palaamaan työmarkkinoille puolikuntoisena. Vasta kesällä vointi on palannut jokseenkin normaaliksi.
Sen takia hän teki useita näyttelytöitä liidulla, jolla työskentely oli nopeaa.
–Huumorilla nämä on tehty, mutta jokaisella taululla on kuitenkin oma tarkoituksensa. Monta hyvää ideaa jäi silti vielä toteuttamatta. Tulevaisuudessa teen mieluummin lisää akryyli- ja öljyväreillä, joilla jäljestä tulee hienompaa.
”Parempi näyttely” on luvassa keväällä.
–Silloin esillä tulee olemaan lisää luontoaiheita sekä enkeleitä ja näkymätöntä maailmaa, eli sitä olevaista, joka on meidän kaikkien ympärillä ohjaamassa ja auttamassa — sanotaanko näin maallisesti, että tuonpuoleisesta. Olin jo ennen sairastumistani usein sanonut, että kuolema on paras ystäväni. Se ei ole pelottava aihe. Synkkähän se on, monessakin mielessä, mutta siitä voi löytää myös lohtua.
SEN lisäksi, että sairaus verotti hänen voimiaan näyttelyn valmistelun aikana, Välikankaan aikaa vei samalla työ Larvateatterin tuottajana Lapualla. Kiire on kuitenkin nyt takanapäin, sillä 20. kesäkuuta koitti Turismi on taitolaji -näytelmän kantaesitys.
Näyttelemistä harrastava Välikangas on aiemmin kirjoittanut muun muassa monologin lapsettomuudesta ja yhden musikaalin. Kumpainenkin on vielä pöytälaatikossa. Tällä hetkellä hän kirjoittaa lapsille suunnattua fantasiakirjaa.
–Olen sellainen persoona, että kuolen, ellen saa tehdä jotakin luovaa. Lähihoitajan työ ei loppujen lopuksi tuo elämään sitä puolta. Sisälläni taistelee jatkuvasti kaksi puolta: toinen puoli, joka haluaa auttaa ihmisiä, ja toinen, joka haluaa vain videokuvata sketsikomediaa.
