OLETKO koskaan törmännyt ihmiseen, jonka kohtaamisesta et meinaa päästä eroon hänen mittavan ja rönsyilevän puhetulvansa takia? Ehkä kiusaannut ja mietit, miksi hän puhuu sinulle jopa henkilökohtaisiakin asioitaan ja asioita, jotka eivät sinua lainkaan kiinnosta. Lopuksi et uskalla tehdä ainuttakaan huomiota etkä tarkentavaa kysymystä, sillä niistä seuraisi uusi loputon vastaus- ja pohdintatulva!
Tällainen henkilö voi olla naapurin leski, vaikeassa avioliitossa elävä mies tai nainen, kaikkien tuntema liikaa juova kylänmies, taikka kunnan viranhaltijalle soitteleva kuntalainen, jonka viranhaltijalle varsinaisena asiana esittämä kysymys alkaa tuntua viranhaltijasta pieneltä siihen nähden, mitä kaikkea asiaa tuolla ihmisellä onkaan! Tällainen ihminen kaipaa kuulluksi tulemista, ja joskus se asia, mistä hän oikeasti haluaisi puhua, onkin ihan toinen, mistä hän puhuu! Olemme tunnetusti juro ja sulkeutunut kansa. Emme liikoja puhu, pussaa, emmekä varsinkaan kehu toisiamme, emme myöskään kannusta ja kiitä. Kuitenkin syvä tarpeemme on tulla kuulluksi ja kohdatuksi, löytää toisesta ihmisestä sisäinen peili.
KUULEMISELLA on yhteiskunnassamme virallisestikin tärkeä asema. Päätöksentekojärjestelmämme perusteet ja oikeuslaitoksemme toiminta pohjautuu faktatietojen käsittelyn lisäksi kuulemiseen. Demokraattisen ja oikeudenmukaisen päätöksen saamiseksi on tärkeää kuulla mahdollisimman monia tahoja ja ihmisiä eri näkökulmista. Mielenkiintoista ja oleellista on se, kuinka paljon kuulemisessa saatu palaute painaa loppuratkaisussa, ja kuinka se otetaan todellisuudessa huomioon.
Kuuleminen ei ole pelkkää mielipiteenilmaisua ilman perusteita. Kuulemisissa usein tulee esiin uusia, ja ennen faktoina esitettyjä faktoja kumoavia faktoja. Lappajärvellä ja muuallakin, meillä on esimerkkinä tällaisesta asiasta tuulivoimarakentamisen kaavoitus. Punaisena lankana läpi koko prosessin, on tärkeä ydinkysymys, kuinka paljon, ja kuinka loppuratkaisuun vaikuttavasti asianosaisia kuullaan. Suurella joukolla ihmisiä ja tahoja on nimittäin perin erilainen näkemys asioista kuin etäisellä, taikka kunnan virallisella, hanketta valmistelevalla ja eteenpäin vievällä taholla.
SOSIAALI- ja terveydenhoitojärjestelmässämmekin on lainsäätäjä halunnut taata kuulluksi tulemisen oikeuden. Asiakas voi potilas- tai sosiaaliasiamiehen avustuksella tehdä muistutuksen, ja edelleen kantelun, saamastaan huonosta, epäasiallisesta, puutteellisesta taikka loukkaavasta hoidosta tai kohtelusta. Ongelmana on kuitenkin, että tällaiseen prosessiin jaksavat lähteä vain henkisesti vahvat, ja byrokratia on hidasta ja kankeaa, eikä auta apua tarvitsevaa, ja / tai väärin kohdeltua oikealla hetkellä. Yleensä ne, joita eniten tavalla tai toisella on kohdeltu väärin, ovat juuri niitä, jotka olisivat varsinaisessa hoitotilanteessa tarvinneet edes yhden ihmisen todellista kuuntelua, joka olisi johtanut oikeanlaiseen toimintaan.
Tällaiselle tapaukselle antoi Suomessa julkiset kasvot entinen, edesmennyt, Salatut Elämät -sarjan näyttelijä, 27 -vuotias Jasmin Voutilainen. Jasmin huusi ja pyysi useita kertoja apua. Kukaan ei toiminut. Kenelläkään terveydenhoitoalalla työskentelevällä Jasminen kohdanneella ei ollut halua, lähimmäisenrakkautta eikä uskallusta sanoa, että resurssipula ei Suomessa voi, eikä saa, lain pykälienkään mukaan, olla syynä ihmisen menehtymiseen. Varmasti Suomesta olisi yksi sairaalasänky löytynyt, jossa Jasmin olisi saanut olla hoidettuna ja kuultuna, ja jälleen myöhemmin elänyt nuoren naisen elämää. Nyt Jasmin lepää haudassa, mutta suomalaiselle yhteiskunnalle ja jokaiselle ihmiselle lähimmäistään ajatellen, Jasminen viestin, allekirjoittaneen muotoilemana, ”kuulkaa, auttakaa, eli rakastakaa apua tarvitsevia” ei tule vaieta, vaan voimistua, etenkin päättäjien korvissa, niin paikallistasolla kuin valtakunnankin tasolla.
Tiina Kiviaho
