–Olin jo aiemmin pohtinut, mitä me täällä syödään ja kuka sen tuottaa, ja sitä kautta kiinnostunut lähiruoasta. Muutama vuosi sitten ajatuksiin nousi, ettei ole kiveen kirjoitettua, että meillä on täällä asiat aina näin hyvin. Elämme valtavassa yltäkylläisyydessä, mutta voiko se jatkua ja kasvaa kaiken aikaa? Tekeekö tavara ja kulutus meistä onnellisempia? Totesin, ettei minua ainakaan. Voisimmeko pärjätä vähemmällä, mennä hieman kohti yksinkertaisempaa ja luonnollisempaa elämää?
Antila on aina viihtynyt luonnossa ja omavaraistuminen alkoi marjastamisen lisäämisellä.
–Ja millainen kaninkolo tämä aihe sitten olikaan! Seuraavaksi innostuin villiyrteistä ja hortailusta, meillä on luonnossa mahtava apteekki!
Tuukka ja Ella Antila muuttivat kolmisen vuotta sitten uuteen kotiinsa.
–Kun sitä alettiin suunnitella, emme vielä osanneet ajatella, miten maailma muuttuu. Jos rakentaisimme nyt, tulisi taloon puuhellat ja aurinkopaneelit ja moni muukin asia olisi toisin.
Koska perheellä on kesäpaikka Kuortaneella, kodista ja pihasta haluttiin tehdä helppohoitoinen ”citykoti”. Nyt on kuitenkin sorapihalle raivattu tilaa kahdelle kasvihuoneelle ja kasvatuslaatikoille sekä hankittu hedelmäpuita ja marjapensaita.
–Oman ruuan kasvatus lähti tosi pienestä ja yksinkertaisesta. Vanhassa talossa kylvin perunoita sankoon ja kun muuton jälkeen katsoin, ettei näistä varmaan mitään tullut, kaadanpa ne pois, sieltä löytyikin parille aterialle perunat! Ei se vaatinut sen enempää. Nyt meillä on perunamaa mökillä.
Puutarhainnostus kasvoi pikkuhiljaa. Viime kesänä kasvatuslaatikoista löytyi jo esimerkiksi yrttejä ja mansikkamaa, ja tänä vuonna Ella Antila on esikasvattanut tomaatin ja paprikan taimia. Pian ne päästään siirtämään uusiin kasvihuoneisiin. Tulossa on myös avomaankurkkua, kesä- ja myskikurpitsaa.
–Olen huomannut, että omavaraistelu on laji, joka vie mennessään, Antila naurahtaa.
Jopa puolet kesäajan ruoasta omasta pihasta
KESÄAIKANA omasta pihasta tulee jopa puolet perheen ruoasta, mutta talvella osuus pienenee. Säilöntä on kotitarveviljelijän haaste.
–Kaikkea voi tietysti pakastaa, mutta haluaisin suosia mieluummin säilöntämuotoja, joissa sähköä kuluu vähemmän. Esimerkiksi kuivaaminen kiinnostaa.
YKSI asia, johon Antila on innostunut, on omien jauhojen jauhaminen. –Haemme ystävän kanssa luomujyviä Kauhajoelta ja sitten leivon leipää juureen tuoreista jauhoista. Siihen tulee vain jyviä, vettä ja suolaa.
Aina omavaraisuus ei ole suoraa rahan säästöä. –Esimerkiksi kasvihuoneisiin investoiminen on yllättävän kallista, mutta jos pitäisi valita, ostaako uuden auton vai hankkiiko jotain puutarhaan, valinta ei olisi vaikea.
Ruoan arvostus on kasvanut
HAAVEISSA on nykyistäkin omavaraisempi elämä, mutta esimerkiksi kanoja ei asuinalueelle voi naapurisovun säilyttämiseksi ottaa ja moni muukin haave voi toteutua ehkä joskus myöhemmin.
–Mökillä pääsee kokemaan luonnonläheisempää elämää, siellä on puuliesi ja kaivovesi. Siellä olon jälkeen osaa taas arvostaa nykyajan mukavuuksiakin.
Myös ruoan arvostus on oman työn ja kertyneen opin myötä lisääntynyt.
–Minulla on ollut suuri murhe maanviljelyn ja ruoantuotannon tilasta, ja siitäkin, että vain isossa mittakaavassa tehty tehotuotanto on kannattavaa. Sitä toivoisi, että ruokaa voitaisiin kasvattaa enemmän permakulttuurin mukaisesti.
Työpäivän jälkeen on parasta mennä metsään tai puutarhaan.
–Keväästä syksyyn menen töiden jälkeen heti takapihalle katsomaan, miten kasvit kasvavat. Siellä sitä rentoutuu, raittiissa ilmassa. Saa nauttia oman käden jäljestä ja kasvun ihmeestä.
Helpolla alkuun
KOTITALOUS voi pyrkiä omavaraisuuteen esimerkiksi ruoan, veden, energian, kosmetiikan, vaatteiden ja muiden tavaroiden suhteen. Jos kiinnostuu lisäämään omavaraisuuttaan, kannattaa tehdä sellaista, mistä itse tykkää ja minkä kokee luontevaksi, vinkkaa Ella Antila.
–Meillä on mökillä herukkapensaita ja sieltä olen jo lapsuudessa äidin kanssa kerännyt marjoja. Se on omavaraisuutta sekin, vaikka ei sitä ehkä sellaiseksi miellä, se on vain asia, jota melkein kaikki tekevät. Jos esimerkiksi ei tykkää syödä sieniä, ei niitä väkisin kannata kerätä.
Omavaraisuutta syntyy myös keräilystä, metsästyksestä ja kalastuksesta. Mökillä Antilat kalastavat satunnaisesti.
–Viime kesänä tein kuhakeiton, johon juurekset ja ruohosipuli tulivat omasta pihasta. Lapset halusivat kokeilla, millaista kuha, hauki ja särki ovat savustettuina. Tämän myötä lapsetkin ovat saaneet nähdä, mistä ruoka tulee ja päässeet osallistumaan.
–Jos ei ole mahdollista kasvattaa juuri mitään, voi miettiä asioita kestävämmän kulutuksen näkökulmasta. Itse en enää vaihtaisi vaikka sohvaa siksi, ettei se sovi sisustukseen tai hanki mitään siksi, että se näyttäisi ulospäin hyvältä. Ennemmin mietin, tarvinko näin monet farkut tai voinko ostaa jotain käytettynä.
ANTILA kertoo, että aiemmin hän ei saanut pidettyä edes viherkasveja hengissä eikä osannut neuloa mitään, mutta viime talvena syntyi villapaita ja puutarhainnostus vain kasvaa.
–Kuka tahansa oppii mitä vain, jos asia kiinnostaa. Kannattaa vaikka katsoa YouTubesta aiheeseen liittyviä videoita ja lähteä tekemään. Jos joku asia ei onnistu ensimmäisellä kerralla, toisella se voi jo onnistua! Oppia voi hakea myös kursseilta ja koulutuksista.
