EVIJÄRVEN rannoilla ikänsä asuneelle Kari Laukkoselle järven elinvoimaisuus on sydämen asia. Hän ja parikymmentä muuta aktiivia ovat olleet syvästi huolissaan järven säännöstelystä sen jälkeen, kun säännöstelykäytäntöä muutettiin vuosi sitten. Sen jälkeen entuudestaan matalan järven pinta on heidän mielestään ollut hälyttävän alhaalla. Nyt ely-keskus ja kunta yrittävät saada vedenpintaa nostettua.
–Evijärvellä on 800 huvilaa, ja erityisesti niiden omistajat ovat olleet todella ärtyneitä tilanteeseen, Laukkonen sanoo.
Hän luettelee ongelmia, joita vedenpinnan mataluudesta seuraa: Evijärvi rehevöityy, valumavedet likaavat ja rasittavat erityisesti matalia järviä, kalojen kutu heikkenee ja matalissa lahdissa esiintyy kalakuolemia ja happikatoa. Hapeton matala lahti aktivoi myös raudan muodostumisen veteen, ja karikkoisuus taas hankaloittaa virkistyskäyttöä.
KORJAUSLIIKKEINÄ Laukkonen toivoo esimerkiksi, että evijärveläiset maanomistajat oikeasti tekisivät kaikkensa kosteikkojen rakentamisen eteen — vaikka ne tulisivat heidän mailleen.
Erityisen huolissaan hän on kuitenkin ”kevätkuopasta.” Elyltä kerrotaan, että säännöstelyluvan mukaan on tehtävä kevätalennus, jossa Evijärven pintaa lasketaan, jotta saadaan tilaa sulamisvesille ja samalla saadaan hieman hillittyä alaspäin juoksutettavaa määrää, jotta alapuolinen joki ei tulvi. Monesti keväällä joessa on ongelmia suuren vesimäärän kanssa, kun vielä jäätkin padottavat paikoin.
Laukkosen mielestä kuitenkin 20 sentin kevätkuoppa tehdään ”automaattisesti”, vaikka järvessä ei olisi siihen riittävästi vettä.
–Meidän mielestämme sen pitää olla mahdollisuus, ei sääntö, hän sanoo. –Haluamme, että syksyllä järveen jäisi kunnon vesipinta ja keväällä sitten seurattaisiin, onko tulvavaaraa. Jos ei ole, ei tehdä kevätkuoppaa, vaan annetaan järven olla järvi.
EVIJÄRVEN säännöstelyluvassa vedenkorkeudelle on asetettu tavoitevyöhyke, jossa pinnan on tarkoitus pääosan aikaa pysyä. Evijärven kunnan toiveesta pintaa oli kuitenkin pidetty 2000-luvun ajan pääosin noin viisi senttimetriä tavoitevyöhykkeen yläpuolella. Kevätalennuskin tehtiin loivempana.
Vuoden 2018 kevättulvan jälkeen ely-keskus tarkisti vastuullaan olevien säännöstelyjen luvanmukaisuuden. Silloin se totesi, että Evijärven säännöstely ei ollut säännöstelyluvan määräysten mukaista, ja päätettiin palata tavoitevyöhykkeen käyttämiseen. Siitä lähtien pinta on pyritty pitämään hyvin lähellä tavoitevyöhykkeen ylärajaa.
–Todettiin, että jos ja kun luvanmukainen pinta Evijärvellä koetaan liian matalaksi, on syytä selvittää mahdollisuudet säännöstelyluvan muutokselle. Nyt on suunnitteilla hakea lupaan sellaista muutosta, että pinta vastaisi pitkään jatkunutta käytäntöä, kertoo elyn johtava vesitalousasiantuntija Katja Haukilehto.
Aluehallintovirastolta haetaan säännöstelylupaan muutosta, jossa kaikki luparajat nousisivat 10 sentillä.
–Jos kaikkia rajoja nostetaan, niin ei vaikuteta juoksutusmääriin alapuolella, eikä tarvitse määritellä vaikutuksia koko alapuoliselle jokiosalle vedenkäyttäjineen.
Ely-keskuksen mukaan 10 sentin nostosta seuraisi maanviljelijöille maksettavia vettymiskorvauksia 250 000 euroa.
–Kiinteistönomistajilta kerätään kesän aikana suostumuksia hankkeelle. Lupahakemus voitaneen tämän vuoden loppuun mennessä saada aluehallintovirastoon. Siellä käsittely kestänee arviolta vuoden verran. Ja jos joku valittaa ylempiin oikeusasteisiin niin prosessi jatkuu.
Kari Laukkonen on tyytyväinen, jos 10 sentin nosto toteutuu.
–Se on todella hyvä ja tärkeä asia järvelle, sen asukkaille ja sen virkistyskäytölle ja kalataloudelle, Laukkonen sanoo.
HAUKILEHTO kertoo, että elyssä seurataan Evijärven pintaa ja säädetään patoa aktiivisesti. Pinta on nyt noin 15 senttiä alempana kuin aiempina keväinä, koska kevätalennukset tehtiin kunnan kanssa sovitussa järjestelyssä yleensä pienempinä, mutta kesällä ero on noin 5–10 senttiä.
–Pinta on nyt siis tämän hetken tavoitevyöhykkeen ylärajalla eli niin ylhäällä kuin se voi tähän aikaan olla. Evijärvi on niin matala järvi, että noinkin pieni ero pinnankorkeudessa vaikuttaa loivilla rannoilla kovasti. Kesäkuun alusta alkaa siis tavoitevyöhykkeen normaali taso 61,60–61,75 m.
Ähtävänjoki oli rikas lohijoki
KARI LAUKKONEN haluaa nykysukupolvienkin tietävän, että Ähtävänjoki oli ennen voimalaitosten tuloa rikas lohijoki.
–Ähtävänjokivesistössä oli meriyhteys kymmenine luonnonkoskineen, joista lohikalat, kuten järvilohi, siika, kuha ja taimen, ovat nousseet näille alueille.
Vuonna 1921 Långforsin koski Pedersöressä padottiin sähköntuotantoa varten, ja siihen loppui jalokalan nousu Järviseudullekin. Vesistöalueella on nykyisin yhdeksän voimalaitosta.
–Niissä ei ole kalateitä. Ei ole huolehdittu siitä, että lohi pystyisi nousemaan, hän sanoo. –WWF ja EU painostavat Suomea toimimaan ja avaamaan jokia lohelle. Kaikkien tahojen, kuten ely-keskuksen ja kunnan, on tehtävä kaikkensa, että Ähtävänjoki pääsee osaksi valtakunnallista lohen vaellusta koskevaa jokisuunnitelmaa. Silloin Ähtävänjokeenkin alettaisiin jälleen kohdistaa rahaa ja suunnitelmia.
Evijärveä säännöstelevän Kaarenhaaran padon rakentaminen ja kosken hävittäminen käynnistivät Laukkosen mukaan Evijärven ekologisen tuhon. Kaarenhaaran pato on rakennettu vuonna 1954 saadun Evjjärven ja Lappajärven säännöstelyn lupapäätöksen jälkeen, samoihin aikoihin kuin Niskan pato Lappajärven säännöstelemiseksi.
–Säännöstelyn takia vesi järvessä ei enää liiku niin kuin sen pitäisi: ennen tulivat kevättulvat, jotka nostivat jäät irti pohjasta ja repivät kasvillisuuden juurineen irti ja kuljettivat sen jäiden mukana pois. Nyt kasvit jäävät mätänemään paikoilleen. Kniivilänlahdenkin rannalla oli ennen kolme yleistä hiekkarantaa, mutta nyt ne ovat kaikki mättääntyneet.
