Ystävän kotipaikasta tuli pari vuotta sitten Manja Raitasen ja Juha Vehkamäen perheen pesä, kun elämä vei ystävää muualle.
–Minun ei tarvinnut yhtään miettiä, kun ystäväni kysyi, haluaisitteko tämän ostaa, mutta Juha piti käyttää täällä ensin. Onneksi hänkin tykkäsi. Tällainen paikka on elämäntapa, ja pitää olla vähän hullu, kun tällaisen työleirin ottaa, nauraa Raitanen.
Pihapiirissä sijaitsevan eläinhoitolan tiloihin tuli työhuone myös tyttären, Mona Napparin, trimmauspalvelulle, lisäksi pihasta löytyy aitauksia hoitokoirille ja tallirakennus.
–Meillä on nyt tilaa jopa 15 koiralle, kaksi kissapaikkaa sekä neljä tallipaikkaa.
Nikkarointia ja rakentelua vanhassa pihapiirissä riittää.
LAPSENA Manja sisaruksineen ei koskaan saanut koiraa isänsä allergian vuoksi, mutta heti muutettuaan omilleen hän hankki koiran ja siitä saakka perheen vahvuuteen on aina kuulunut nelijalkaisia. Niistä tuli myös ammatti.
–Olen lukenut eläintenhoitajaksi erikoistumisalana eläinhoitolan pitäjä sekä klinikkaeläinhoitajaksi, ja tehnyt sitä työtä seitsemän vuotta. Olen ollut myös trimmaajayrittäjä. Minulla on viisi ammattitutkintoa, aloitin kaupan alalta ja viimeksi olen ollut EPSHP:lla ensihoitajana, mistä työstä olen nyt kahdeksankuisen kuopukseni hoitovapaalla ja palaan töihin osa-aikaisesti kesällä.
Mona puolestaan on varttunut vauvasta asti koiran kanssa ja hänellä on nuoresta iästään huolimatta pitkä kokemus trimmauksista. Hän on valmistunut hiljattain eläintenhoitajaksi ja tekee toiminimellä koirien trimmausta, hoitoa ja koulutusta.
–Olen myös apuna tässä hoitolassa, teen tuotemyyntiä ja vuoroja kaupassa, hän kertoo.
–Pienyrittäjän on kaahittava toimeentulonsa usealta suunnalta. Oma työni on sesonkiluontoista, välillä on hiljaista ja välillä aikoja saa kuukauden päähän. Jos haluaa koiransa trimmattavaksi kesällä, kun tuo sen hoitolaan, ajat pitää varata jo nyt.
ÄITI ja tytär ovat samalla aaltopituudella, ja täydentävät toistensa lauseita. Yhteistyö muotoutuu usein saumattomaksi ilman sanoja, esimerkiksi kun yhteistyöhalutonta eläintä trimmataan.
–Otetaan me yhteenkin, mutta koirajutut hoituu aina, Manja naurahtaa.
–Luotan Monaan täysin mitä eläimiin tulee, voin jättää hoitolan hänen vastuulleen tarvitsematta huolehtia, pärjätäänkö siellä.
AAMUT Ranchilla alkavat siitä, että kaikki hevosia myöten lähtevät ulos. Mitä enemmän yöpyjiä on, sen aikaisemmin aamu käynnistyy.
–Käydään aamulenkeillä ja eläimet saavat aamupalat. Koirat ovat ulkohäkeissä sisätilojen siivouksen ajan. Jos iltapäivällä on kuuma tai huono sää, eläimet otetaan sisälle, muussa tapauksessa ne saavat olla ulkona. Iltapäivisin on aktivointia, kuten leikkimistä tai lenkkiä. Myös ilta alkaa lenkeillä, sitten on iltaruoka ja tarkistetaan tilojen siisteys, sanoo Manja.
–Iltarapsutukset kuuluvat rutiiniin. Etenkin uusien tulijoiden kanssa vietetään aikaa, vanhat tekijät rauhoittuvat useimmin itse. Kissojen kanssa mennään samalla kaavalla, lenkittäminen vain jätetään pois. Pyykkiä ja tiskiä riittää. Työn ihana puoli on se rapsuttelu, mutta loppu on totista työtä!
Keskimäärin koiria on hoidossa päivittäin viisi, mutta viime kesä-heinäkuussa ”läpi meni” 180 koiraa.
–Asiakasmäärät kasvavat. On ihana, kun vanhat tutut varaavat hoitopaikat hyvissä ajoin. Pääasiassa asiakkaat ovat lähikunnista, mutta esimerkiksi pääkaupunkiseudulta tulijat voivat jättää koiransa hoitoon ohi kulkiessaan ja mökkiläiset sekä lomalaiset hyödyntävät hoitoa mennessään vaikkapa Keskiselle tai Ähtärin eläinpuistoon, jonne koiria ei voi ottaa mukaan. Paras palaute on ollut, kun asiakas kertoi Ranchin olevan koiriensa toinen koti.
HOITOON tuomisesta pyritään tekemään koiralle mahdollisimman stressitöntä. Erityispiirteet, pelot ja rutiinit kirjataan ylös. Aran ja epävarman koiran kanssa tulla tutustumaan paikkoihin jo etukäteen, kun vain sopii ajan. Turvallisuus on otettava huomioon koirien kanssa työskenneltäessä.
–Meillä vieraat koirat eivät koskaan pääse kosketuksiin toistensa kanssa. Vaikka omaan koiraan luottaisikin, ettei se kenellekään mitään tee, vieras ympäristö ja vieraat koirat ovat vaikea yhtälö. Siksi kaikkien koirien tulee olla kytkettynä heti pihaan saapuessa, että turvallisuus voidaan varmistaa.
Yrittäjät peräänkuuluttavat asiakkailta aikataulujen noudattamista sekä yrityksen kanssa samassa pihassa sijaitsevan kodin kunnioittamista. Samoihin asioihin on törmätty juteltaessa muiden eläinhoitolan pitäjien kanssa.
–Tässä pätee maalaisjärki: miten toivoisit omassa pihassasi toimittavan, antaisitko koirien pissata minne haluavat, vai vietkö sille osoitettuun paikkaan, muistuttaa Manja.
Huomio lemmikin kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin
MANJA Raitaselle ja Mona Napparille eläinten hyvinvointi on sydämen asia.
–Koiran kokonaisvaltainen hyvinvointi sisältää laadukkaan ruoan, turkin, kynsien ja ihon hoidon. Usein kuulee vieläkin sanottavan, että ei tätä ole ennenkään pesty, ja vanhanaikaisiin näkökantoihin, että pihan perälle kytketty Musti syö tähteeksi jääneen keiton, toteaa Mona.
–Eihän se susikaan luonnossa kenenkään keitonloppuja syö, täydentää Manja.
Koirilla on yhä enemmän terveysongelmia, kuten ylipainoa, allergioita ja nivelongelmia.
–Oikealla hoidolla ne saisi hoidettua sen sijaan, että lääkekuureja syötetään peräperää. Kun allergian vuoksi vaihdetaan ruokavaliota kerta toisensa jälkeen, eikä mikään auta, pitää eläimen omistajalta varmistaa, mitä muuta koira saa. Jos sille annetaan aina vain herkkupaloja, jotka eivät sille sovi, ongelma ei katoa.
TRIMMAUS mielletään Mona Napparin mukaan yhä paljon villakoirien ja bichoneitten hifistelyksi.
–Haluaisin, että lapinkoira ja hirvikoirakin tulisivat asiakkaiksi. Turkin pesu ja harjaus tekee koiralle hyvää, likainen iho kutittaa ja voi tehdä ihottumaa. Myös kynsien hoito pitäisi kuulua kaikkien koirien hoitoon.
Helpoimmin kaikki käy, kun koira opetetaan pennusta asti näihin rutiineihin.
–Kaksivuotiaalla on jo tahtoa ja se kokeilee rajojaan, vanhemman koiran kanssa opetellaan näitä asioita sitten pienemmin askelin. Esimerkiksi yksi mäyräkoira, joka aluksi täällä huusi ja puri ja oli ihan, että hän kuolee tähän, tulee tänne nyt omistajaa perässä vetäen.
Myös koirien koulutukseen ja käyttäytymiseen löytyy ”hyvin koiraa puhuvalta” Monalta vinkkejä.
–Neuvon mielelläni. Usein, jos koira vetää hihnassa tai haukkuu, siihen ei aina osata pyytää apua, vaan ajatellaan, että se on tehnyt sitä aina, eikä sille mitään voi. Koska olen vielä suht nuori, etenkin vanhempien miesten on vaikea kysyä apua.
Hän ei ymmärrä sitä, että koiralta kysellään, tykkäätkö vai et, ja välttämättömiä asioita jätetään tekemättä, koska koira ei pidä niistä.
–Omistajan tulee olla jämäkkä.
MONA tulee toimeen myös haastavasti käyttäytyvien koirien kanssa, hän on meidän salainen aseemme, toteaa Manja.
–Laskeudun niiden tasolle, että ne voivat itse tulla lähelleni. Jos koira jännittää tai menee passiiviseksi, ei saa mennä liian iholle. Mitä haastavampi koira, sitä enemmän haluan luoda sen kanssa luottamuksellisen suhteen. Se on onnistuessaan törkeän palkitsevaa, Mona kertoo.
Unelma liinakosta toteutui
MANJA Raitasen tallissa on oman Ruttu-varsan kanssa tällä hetkellä yksi hoitohevonen. Liinakko suomenhevonen sukkajaloin oli hänen pitkäaikainen unelmansa.
–Laitoin varsan heti tilaukseen, kun muutimme tänne. Ruttu on juuri sitä mitä toivoin, jopa piirto päässä! Haluaisin siitä kantatamman. Yleensä suomenhevoset ovat rautiaita, ja liinakkoväriä haluaisin tuoda lisää. Rutusta on tarkoitus tehdä käyttöhevonen, ajo-, ratsu- ja työhommiin. Selväpäiseltä, fiksulta ja sosiaaliselta tämä tapaus vaikuttaa!
Raitasella on sananmukaisesti hevosasioissa kotikenttäetu: sen lisäksi että vieressä sijaitsee Soinin eläinystävien valaistu, täysimittainen ratsastuskenttä, naapurissa asuu hyvä ystävä, ratsuttaja Linda Yli-Ketelä, jolta saa kullan arvoisia neuvoja ja tukea.
