Valotan tässä omaa sairauskertomustani ja toivon, että tästä olisi sytykkeitä myös sote-keskusteluun, valtuustolle osoitetun vastauksen lisäksi.
Olin terve mies aina 52. ikävuoteen asti. En ollut siihen mennessä kertakaan poissa töistä sairauden takia.
Sen jälkeen olen sairastanut kolme syöpää, yhden aivoinfarktin ja nyt pari viikkoa sitten minulle tehtiin pallolaajennus. Lisäksi leukemian hoidon seurauksena haimani vaurioitui, ja siksi minulla on sokeritauti.
1990 sairastuin, ja se todettiin heti leukemiaksi. Siitä alkoi vajaan vuoden hoitokierre Tampereella ja Seinäjoella. Tohtori Jussi Jouppilan kanssa usein keskusteltiin muustakin kuin sairaudesta, ja hän kerran kysyi, että mitä arvelet sinun sairastamisesi tähän mennessä maksaneen. En tietysti arvannut ja Jussi kertoi, että 700 000 markkaa eli noin 115 000 euroa.
Sitten kun paranin, Jussi kysyi, että haluatko eläkkeelle vai palaatko töihin? Silloin leukemia oli sairaus, josta sai ilman muuta eläkepaperit. Nyt ei, joka on edistystä. Sanoin, että haluan töihin, korvaamaan yhteiskunnalle aiheuttamiani menoja. Niinpä työrupeamana kesti 17 vuotta, sillä ajoin eläkkeelle jäätyäni viisi vuotta taksia. Tällä tavalla korvasin yhteiskunnalle aiheuttamiani kuluja.
Sitten sairastun eturauhassyöpään vuonna 2000. Tämä hoito lähti matkaan työterveyslääkärin ”passituksesta” yksityislääkärille. Kävin 35 kertaa sädehoidossa ja sen jälkeen 17 vuoden ajan Petäyksen vastaanotolla aluksi kaksi ja myöhemmin kerran vuodessa. Maksoin niistä käynneistä itse 120–165 euroa per kerta,joista Kela korvasi 20–25 euroa. En pitänyt sairaslomaa, kävin työn välissä sädehoidossa. Tähän hoitoon en vieläkään keksi muuta tehostamista kuin kimppakyydit, jotka ovat nykyisin käytössä.
Sitten nämä Kauhavan kaupungille aiheuttamani menot, sillä olen asunut tällä vuodetsa 2008 lähtien.
Diabetespotilaana aiheutan joka vuosi kuluja. Olen näistä käynneistä ja hyvästä hoidosta keskustellut ja jopa ihmetellyt. Hoitajat kuitenkin jokainen ja joka kerta vakuuttavat, että se on halvinta hoitoa ja siihen luotan.
Nämä erikoissairaanhoidon menot, joita minä olen aiheuttanut, onkin sen, johon minä olen syyllistynyt.
Noin kolme vuotta sitten sairastuin lievään aivoinfarktiin. Olin siitä muutaman vuorokauden Seinäjoella ja viikon Lappajärvellä. Siellä minut opetettiin uudelleen kävelemään. Neuvottiin, että voisin käyttää yhteiskunnan tarjoamia kävelyharjoituksia, mutta niitä en ole käyttänyt, sillä olen opetellut itse kävelemään ja maksanut hieronnat itse.
Pari vuotta sitten hakeuduin Kortesjärvellä lääkäriin. Lääkärin oikean diagnoosin mukaan hän lähetti minut paksusuolen tähystykseen, ja sen tuloksena minulta leikattiin syöpä. Tämä oli kaikkiaan todella nopea toimenpide. Lääkärissä käynnistä kului kolme viikkoa, ja siinä ajassa minulle suoritettiin tähystys Kauhavalla, leikkaus Seinäjoella ja muutaman päivän makaaminen Lappajärvellä. Erikoissairaanhoitoa siinä oli tähystys ja leikkaaminen, ja se tietysti kuormitti Kauhavan kaupunkia.
Noin kolme viikkoa sitten tunsin hengenahdistusta ja menin nettiin varaamaan lääkärinaikaa. Siellä palvelua oli tehostettu niin, että siellä oli kysymyskaavake, johon vastasin. Seuraavana aamuna sairaanhoitaja Kauhavalta soitti ja kyselin vähän lisää. Kyselyn päätteeksi hän varasi minulle ajan noin viikon päähän. Sillä reissulla tehtiin lisäkokeita ja tutkimuksia, ja lääkäri kirjoitti lähetteen Seinäjoelle. Sieltä tuli kirje neljän päivän kuluttua ja kutsu lisätutkimuksiin. Ja jos tutkimuksissa ilmenee tarve, niin samalla kertaa suoritetaan sepelvaltimoiden pallolaajennus. Tarvetta oli ja se tehtiin. Ja se tehtiin päiväkäyntinä, aamulla aloitettiin kello 9 ja pois päästettiin kello 16. Ajallisesti tämä kesti ajan tilaamisesta toimenpiteeseen noin pari viikkoa.
Kerron nämä omat sairauteni ja niistä aiheutuneet toimenpiteet näin seikkaperäisesti vastauksena kaupunginvaltuuston jäsenille. Kaikissa käänteissä minun, sairastaneen ihmisen, näkemykseni ja kokemukseni mukaan Kaksineuvoisen toiminta on ollut tehokasta ja kustannustehokasta. En ymmärrä missä kohtaa se olisi voitu tehdä kustannustehokkaammin kuin on kohdallani ollut.
Tohtori Jussi Jouppila sanoi silloin vuonna 1990 näin: tulee aika, jolloin joudutaan valitsemaan ketä ja miten hoidetaan. Lääketieteelliset mahdollisuudet ylittävät taloudelliset resurssit.
Nytkö ollaan siinä tilanteessa? Kaupunginvaltuutetut päättävät ketä hoidetaan, ja mitä se saa maksaa.
Seppo Ylilammi, Kortesjärvi
