ILTAISIN pihapiirissä on ollut pimeää, kun navetan ikkunoista eivät enää loista yövalot. Hiljaista, kun sieltä ei kuulu ilmastointilaitteen huminaa eikä eläinten ääntelyä.
25. marraskuuta Källin tilalla Soinin Kukonkylällä lypsettiin viimeisen kerran lehmät.
–Lapsemme Saara ja Johannes olivat paikalla. Söimme lypsyn jälkeen maitohuoneessa Saaran tekemän aamupalan, se jäi mieleen mukavana hetkenä. Sitten alkoivat ensimmäiset autot tulla lehmiä hakemaan. Autoja kävi koko päivän, lehmät saatiin hyvin kaupaksi. Lopuksi tuli teurasauto, kertoo Merja Källi.
Illalla ei ollut enää lypsettävää.
–Sitä ajatteli, että se olisi mukava ja helppo tunne, mutta ei se ollut. Se oli kova paikka. Oli odotettu joulua, että saa vapaasti olla ja mennä vaikka joulukirkkoon. Ei sitten huvittanutkaan lähteä. Mieli oli jotenkin hämmästynyt. Oli ikävä entistä elämää ja elämän rytmiä.
–Ei vain ollut fiilistä, lisää Antti Källi.
Hän vastasi eläimistä kotitilallaan 42 vuotta, Merja oli mukana lähes 40 vuoden ajan. Ajatus eläkkeelle jäämisestä tuli, kun Antti olisi saanut jäädä eläkkeelle vuosi sitten keväällä.
–Kuuman kesän mittaan ajatus kypsyi, Merja Källi muistelee.
–Viime aikoina ei enää aina niin palautunut, päivällä navetoinnin välissä ei jaksanut tehdä niin paljon. Pientä kremppaakin oli. Minulla olisi ollut vielä kaksi vuotta eläkeikään.
KOTIPIHASSA on hiljaisempaa kuin ennen.
–Äiti asui toisessa päässä taloa lokakuuhun saakka. Kävi kotipalvelu, keinosiementäjä, rehuauto, meijeriauto. Välillä oli kovakin liikenne. Nyt ei käy kuin roska-auto, Antti kertoo.
Källit ajattelevat, että työn jättäminen on ehkä helpompaa, jos työpaikka on muualla.
–Työ ja vapaa-aika hämärtyvät, kun työ on pihapiirissä. On tykätty eläinten hoidosta, se oli elämäntapa, toteaa Merja.
–Alitajuisesti on yhä kiire navetalle, kun lähtee vaikka kylään tai kaupassa käymään, Antti jatkaa.
–Miksi olo on tämmöinen? Olo on surullinen nyt, vaikka on oltu aina iloisia, tyytyväisiä ja kiitollisia. Lapsuudenystäväni, joka on paljon nähnyt, lohdutti, että et sinä sitä olisi sydämellä tehnyt, jos nyt vain ilosta hyppisit, kertoo Merja.
KÄLLIT ovat tottuneet heräämään aamuisin viideltä. Koko päivärytmi meni uusiksi. Maatalousyrittäjille kuuluvat 26 vuosilomapäivää sovittiin lomaringissä kolme kertaa vuodessa seuraaville neljälle kuukaudelle.
– Yleensä olemme viettäneet joulun välipäivät sukuloiden ja talvella lasketelleet lasten kanssa Lapissa. Kesällä on käyty Kaustisen festareilla ja asuntovaunureissulla. Vapaus hämmentää: voidaanko me lähteä vaikka käymään Keskisellä yhtäkkiä? Pyytää vieraita vaikka kolmelta iltapäivällä?
Onneksi oli vanha pihasauna ja allas.
–Katkaisuhoitopaikka. Ei se ihminen paljon tarvi, että sillä on hyvä olla ja on tasapainossa itsensä kanssa. Silloin pystyy antaa myös toisille ihmisille itsestään, Merja pohdiskelee.
NYT on aikaa lapsenlapsillekin, Jyväskylässä asuvan Elinan pienille Kaisalle ja Kertulle.
–Metsätöitä on jäänyt rästiin. Olen ajatellut, että panostan niihin nyt, toteaa hiihtoa, laskettelua ja moottoripyöräilyä harrastava Antti.
–Savonlinnan Oopperajuhlille pääseminen on ollut pitkäaikainen haave. Ensi kesänä se toteutuu. Ja nyt voi teatteriliputkin tilata milloin vain, Merja innostuu.
Hän on musiikin ystävä ja opetti maatilan töiden ohessa pianonsoittoa kansalaisopistossa pitkän aikaa, kunnes lopetti muutama vuosi sitten.
–Vapaa-aikaa ei juuri ollut ja tilan töitä jouduttiin urakoimaan sitten viikonloppuna. Nyt minulla käy taas kotona oppilaita, ja on mahdollisuus ottaa heitä enemmänkin, jos kysyjiä on.
JÄRJELLÄ ajateltuna lopettamispäätös oli ainoa oikea, mutta tunteiden ymmärrys muutokselle vielä puuttuu. Källit ovat ymmärtäneet, että elämänmuutokselle on annettava aikaa.
–Kyllä tämä sellaista surutyötä on. Vuodenkierto siinä varmasti menee ennen kuin sopeutuu, kylvöstä kylvöön.
Viljelyä tilalla jatketaan edelleen.
–On suuri asia, että ehtii pysähtyä ajattelemaan elämää: mikä on tärkeää ja miten sen ajan käyttää. On herännyt huoli muiden maatalousyrittäjien jaksamisesta. Päällimmäisenä on kuitenkin kiitollisuus, sanoo Merja Källi.
Maatalouden tila herättää huolta
NYKY-MAATALOUDEN suunta suuriin yksiköihin ei ole hyvä asia, kokevat Antti ja Merja Källi.
–Jos aikoo investoida, täytyy olla tarpeeksi iso yksikkö, että saa lainaa, vähintään kaksi lypsyrobottia. Se on paljon eläimiä, ja silloin myös riski kasvaa, jos tulee vaikka joku sairaus, Merja Källi toteaa.
–Hoidettava ne lehmät isossakin navetassa on. Parsinavetan etu on, että eläimiä hoidetaan yksilöllisesti. Avonavetassa arka lehmä jää alakynteen.
–Jos tuotannon hinta nousee niin, ettei sitä ole enää kannattavaa tehdä, tuodaan ruoka ulkomailta. Kyllä tuottajan kuuluisi saada sellainen hinta, että sillä pärjää. Moni tuttu on sanonut, että kahdenkin sentin lisäkorotus maidon hintaan riittäisi, sanoo Antti Källi.
Ennen kaikkea he toivovat arvostusta tuottajille, jotka kasvattavat puhdasta ruokaa.
–Siinä vaaditaan niin paljon. Puhtaan maidon tuottaminen vaatii todella tarkkaa työtä, Merja Källi kertoo.
–Kannattaa aina katsoa, vaikka tuotteessa olisi suomalainen nimi, mikä on alkuperä- ja valmistusmaa, muistuttaa Antti Källi.
