VEIKKO LEVÄNIEMI, Lappajärven Kärnänsaaren lahja Järviseudulle, on tehnyt palveluksen tuleville historiantutkijoille kokoamalla elämäntyönsä kirjaksi (Kertomus sukuni ja elämäni vaiheista).
Kirja on ennen kaikkea kertomus Leväniemestä ja hänen suvustaan, mutta se saa laajempaa merkitystä kiinnostavien tarinoiden kautta, joita kirjassa on kymmeniä. Itse Leväniemi määrittelee teoksensa näin: ”Pidän kirjaani juurieni, elinkaareni ja lappajärveläisten väljänä pienoishistoriana.”
Leväniemi on aiemmin julkaissut kirjan isästään sekä viisi vuotta sitten satavuotisen itsenäisen Suomen kunniaksi teoksen, joka sisältää alaotsikkonsa mukaisesti puumerkkejä lappajärveläisten ja vimpeliläisten meininkeihin.
Nyt julkaistu kirja hyödyntää aiemmin julkaistuja teoksia sekä Leväniemen lukuisia lehtikirjoituksia eri aiheista. Niissä on paljon kiinnostavaa tietoa Järviseudun asioista ja ihmisistä.
Meille Leväniemen lähisukuun kuulumattomille kiinnostavimpia juttuja ovat lyhyet tarinat Järviseudulla vaikuttaneista erikoisista persoonista.
On hiuksia nostattava kauhukertomus Hernesränkästä (Taavi Hernesniemi 1799–1857) ja hänen kaveristaan Nissin Kenestä (Taavi Savola). Tarina ei sovi heikkohermoisille, kuten ei myöskään kertomus kahden nuoren rakastavaisen kaksoisitsemurhasta Itäkylän Övermarkilla vuonna 1840.
Monet vanhat tarinat perustuvat Veikon isän kertomaan. Sellaisia ovat esimerkiksi kertomukset Särkiniemen Erkin ja Setä-Erkin kummituksista, Hietojan seksin ja Vanhantuvan seksin kohtaamisesta sekä tarina siitä, miten piispan poika pelasti sielunviholliselle uhratun nuorukaisen.
Harmittomasta päästä on juttu Takalan Jaakosta (1901–1980). Huntteri-Jaakko oli kova juttumies. Vaasa-lehden päätoimittaja Jaakko Ikola eli Vaasan Jaakkoo oli antanut Takalalle Huntteri-Jaakon lisänimen.
Toimittajalle Jaakko oli kertonut ampuneensa syksyllä 99 jänistä. Kun toimittaja oli udellut, että miksi ei sanonut sata, oli Jaakko vastannut: ”Ei yhden jäniksen takia kannata ruveta valehtelemaan.” Siitä tuli Huntteri-Jaakko.
Jaakko oli myös kova juoksija. Amerikassa hän kertoi juosseensa 10 000 metriä ja olisi voittanut kisan, mutta antoi takanaan puuskuttavan Paavo Nurmen kuitenkin lopulta nimekkäämpänä voittaa.
VEIKKO LEVÄNIEMEN kirja on historiallisten tarinoiden aarreaitta. Kertomusten pohjalta taitava kirjailija saisi aikaan monta romaania.
Pienenä miinuksena on kirjan sekavahko ulospano, jonka Leväniemi itsekin myöntää ongelmaksi. Teksti hyppii levottomasti aiheesta ja aikakaudesta toiseen, mutta jos näkee vaivaa, helmiä löytyy kosolti.
Jos minulla olisi valtaa, myöntäisin Veikko Leväniemelle välittömästi jonkin sopivan arvonimen. Kärnän keisari saattaisi olla liioittelua, mutta onhan näitä neuvoksia joka lähtöön: kotiseutuneuvoksia, opetusneuvoksia, kulttuurineuvoksia…
Jorma Melleri
jorma.melleri@gmail.com
Lisää kolumneja
