Käsityöharrastajille vain taivas on rajana – jos sekään 

Kuvassa vasemmalta alkaen Helmi Rauhala, Ritva Ylipelkola, Vuokko Huhtala, Päivi ja Lydia Ollila, Pirjo Vinkanharju, Maarit Ahola ja Karita Niemi. Muutama vakioryhmäläinen puuttuu paikalta.
Kuvassa vasemmalta alkaen Helmi Rauhala, Ritva Ylipelkola, Vuokko Huhtala, Päivi ja Lydia Ollila, Pirjo Vinkanharju, Maarit Ahola ja Karita Niemi. Muutama vakioryhmäläinen puuttuu paikalta.

LAPPAJÄRVEN tuoremehuasemalla kokoontuu keskiviikkoisin kello 16.30 pieni Pinterestiä seuraileva naisjoukko, jolle mikään käsityötrendi ei kuullosta oudolta. Kaikki on kokeiltu: tölkkien klipsibuumi, fimomassat, timanttityöt, makrameet, tuftaus, virkkaus, neulonta ja niin edelleen. Kaikkea ei edes muista saati pysty luetella. 

–Voi sitä aikaa, kun hurahdimme islantilaisneuleiden tekemiseen. Se oli ihan mahdotonta. Itse olen niitä nyt tehnyt 22 kappaletta, kertoo Helmi Rauhala.  

Ennen kuin huomaankaan, minut on perehdytetty useisiin erilaisiin virkkaustyyleihin ja olen testannut lapasta intialaisella peukalolla tehtynä. Kädentaitopiiri on kokoontunut kaikkiaan yhdeksän vuotta, niiden vuosien aikana on ehditty perehtyä kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiinkin tekniikoihin. 

–Me ei mitään kesälomiakaan tästä hommasta pidetä, koska ei haluta. Tänne tullaan rentoutumaan hyvässä seurassa. Joskus voi olla niin väsynyt olo, ettei jaksa tehdä käsitöitä, mutta aina jaksaa huulia liikuttaa. Täällä nauretaan paljon, eikä sitä osaisi olla ilman tätä sakkia, nauraa Maarit Ahola. 

Naiset kertovat, että kesällä saatetaan ostaa herkkuja ja kokoontua pihamaalla. Siellä on puuhasteltu muun muassa betonitöiden parissa. Ryhmään kuuluu kymmenkunta vakituista kävijää, ja kaikki käsitöistä kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan. Mitään jäsenmaksuja ei peritä, ja jokainen tekee käsitöitä omista tarvikkeistaan.  

TOIMELIAAN naisjoukon taitavissa käsissä valmistuu myös hyväntekeväisyyteen kunnioitettavia määriä tuotteita. Perinteisiin kuuluu osallistua vuosittaiseen Joulun lapsi -keräykseen, jonka kohteet vaihtelevat. Viime vuonna naiset kasasivat 20 kappaletta paketteja, jotka vietiin Romaniaan. Kaikki hommataan aina omista rahoista ja tehdään tekemisen ilosta, halusta auttaa ja tehdä hyvää. 

Pirjo Vinkanharjun aloitteesta aloitimme Ukrainaan lähetettävät avustukset. Sinne olemme tehneet ja lahjoittaneet liipaisinlapasia, villasukkia, pipoja ja sen sellaisia. Osallistuimme myös sinne hankitun kamiinan kustannuksiin. Tietysti lahjoituksia on annettu myös täällä asuville ukrainalaisille, mutta suurempi hätä ja pula on varmasti Ukrainassa paikan päällä. Sinne olemme nyt valmistaneet juoksuhautakynttilöitä noin 150 kappaletta, kertoo Ahola. 

Lämmön ja valon lähteenä käytettäviä juoksuhautakynttilöitä valmistetaan puhdistettuihin metallitölkkeihin, joihin leikataan ja taitellaan pahvia keskelle. Päälle kaadetaan sulatettua steariinia. Yksi kynttilä palaa koosta riippuen yhdestä kolmeen tuntia ja sen avulla voi tarvittaessa valmistaa vaikka ruokaa.  

Mainos

–Valmiit kynttilät pakataan ja autaukrainaa.fi -sivun kautta saa ilmaisen lähetyksen postin logistiikkakeskukseen Vantaalle. Sieltä ne sitten toimitetaan eteenpäin Ukrainaan, Ahola mainitsee. 

Juoksuhautakynttilöitä tarvitaan edelleen ja haastattelua tehdessäkin steariinia sulatettiin yhteensä viidellä eri levyllä. Tölkeille, käytöstä poistetuille kattiloille ja kynttilän jämille on siis yhä käyttöä. Eräs kyläläisistä käy haastattelun lomassa tuomassa naisille pussillisen kynttilöitä, joita on varta vasten hamstrannut alennusmyynneistä.  

–Minusta ei ole tähän käytännön työvaiheeseen, mutta tällä tavalla kuitenkin pystyn auttaa, hän kertoo. 

NAISET sanovat kiitollisena ottavansa vastaan kaikki puhdistetut metallitölkit ja kynttilänjämät, jotka voi halutessaan jättää vaikka mehuaseman katokseen. Jos kotoa löytyy käytöstä poistettuja tai tarpeettomia kattiloita, niin muutamalle sellaiselle olisi tarvetta myös. 

–Maarit on dyykannut tölkkejä roskiksista, kun niitä ei muuten olisi ollut riittävästi. On siinä ollut varmasti ohikulkijoilla ihmettelemistä, nauraa Rauhala. 

–Mutta sehän ei meitä haittaa, kun ollaan jo sen ikäisiä, että voidaan tehdä mitä meitä huvittaa, sanoo Ahola. 

Pienen mehuaseman tiloissa toteutuu monta hyvinvointia tukevaa elementtiä. Sosiaalisuus, huumori, aivojumppa sekä pyyteettömän hyvän tekeminen. Ei siis mikään ihme, että pienessä tilassa nauru raikaa ja illan jälkeen elämä tuntuu merkitykselliseltä ja maailma hitusen paremmalta paikalta, epäkohdistaan huolimatta. 

Mainos

Jaa Somessa

Facebook
X (Twitter)
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Jätä kommentti