–Suurissa saappaissa ollaan, kun vaalitaan tämän talon perintöä, toteaa Vimpeli-seuran varapuheenjohtaja Aila Aho viitaten talon historiaan.
Se vaatii usein käytännön työhön tarttumista.
–Ulkoportaiden uusimista suunnitellaan. Myös keittiö laitetaan uusiksi, kun rahoitus järjestyy. Moni paikka kaipaa pintaan uutta maalia ja tapetti vaihtoa.
Meitä on tässä tomeria naisia miesten viisautta täydentämässä, naurahtaa Aho viitaten seuran johtokuntaan. Naiset ovat tyhjentäneet yläkerran varastohuonetta ja Akkain vintti saa uuden käyttötarkoituksen arkistona.
–Kun saadaan vielä työpöytä, niin siellä voi tehdä vaikka tutkimustyötä.
Pihan kunnostus jatkuu. Viime kesänä saatiin valmiiksi paikoitusalue.
–Aiomme tehdä pihapiiriin perinnepuutarhan vanhantyylisillä kukkaistutuksilla.
JÄYKÄNTUVALLE mahtuu noin 80 henkeä ja siellä vietetään erilaisia perhejuhlia, kokouksia ja tilaisuuksia.
–Lisäksi iso piha tarjoaa monia mahdollisuuksia, esimerkiksi telttakatoksen avulla väkimäärää voi kesäaikana kasvattaa.
Ahon mukaan talo kuluineen on melkoinen menoerä seuralle, jonka tulot koostuvat lähes kokonaan Vimpelin Joulu-lehden myynnistä.
–Käyttöasteen nostaminen olisi siinä mielessä hyvä asia. Jäykäntuvan varaukset hoitaa Kukkasalonki Kastanja.
Vimpeli-seurassa ollaan avoimia uusille toimintamuodoille talon käytön suhteen.
–Keväällä täällä pidetään kansalaisopiston taidepiirin näyttely.
Aho näkee Jäykäntuvan tärkeänä Vimpelille.
–Se täyttää yhä vaatimukset, joihin se on perustettu. Täällä ei ole liialti tapahtumien pitopaikkoja.
Pitkällisen työn tulos
VUOSITOLKULLA puhuttiin, katasteltiin ja mittailtiin tupia ja tontteja. Kauppojakin hierottiin, muisteli F.E. Takala kotiseututalo Jäykäntuvan perustamista Vimpelin Joulu -lehdessä 1989. Vimpeli-seura puuhasi Takalan johdolla kotiseututaloa kuntalaisten ja yhdistysten käyttöön. Lopulta se päätti ostaa Keijo Latvalalta Pöntisentien varresta vanhan autiotalon, mitä arvosteltiin kovasti, epäiltiin jopa yhdistyksen johtokunnan täysjärkisyyttä. Kunnaninsinööri Kari Toivola oli kuitenkin hirsikehikon katsastanut ja hyväksi todennut.
–Kyllä siinä varsinkin alkuaikoina kävi monenlaista irvistelijää, eikä kumma, niin lohduton oli aloittaessa näkymä, F.E. Takala myönsi kirjoituksessaan.
397 000 markkaa maksanutta saneeraushanketta tukivat muun muassa opetusministeriö, kunta ja Järviseutu-seura. Talkootyötä tehtiin paljon. Väinö Männikkö toimi talkoopäällikkönä ja aktiivisesti olivat mukana myös Jaakko Toivola, Toivo Pekkala ja Lassi Järviaho.
TALON nimestä käytiin keskustelua. Se nimettiin Erkki Jäykän, alkujaan Eerik Lillstrangin, mukaan, joka oli Järviseudun maatalouden varhaisia merkkimiehiä, ja ehti lyhyeksi jääneen elämänsä aikana suunnitella Vimpelin eli Jäykän auran, joka näkyy myös Vimpeli-seuran standaarissa.
–Hän viljeli 1800-luvulla tätä aluetta, jolla talo sijaitsee, kertoo Aila Aho.
Työsarkaa riitti, mutta Jäykäntupa otettiin käyttöön 19. tammikuuta 1989. Kunta lahjoitti sinne Takalan muotokuvan, Lionsit Vimpelin Väinämöisen, molemmat Taito Rantakankaan maalaamina. Huonekaluja sekä tarve-esineitä saatiin yhdistyksiltä ja yksityisiltä.
