EVIJÄRVELÄISEN Juuso Vesalan, 15, oli tarkoitus pelata viime viikolla nuorten jääkiekkomaajoukkueen Pohjola-leirillä Vierumäellä. Loukkaantuminen kuitenkin katkaisi Kokkolan Hermeksen puolustajan pelit heti toisena päivänä.
–Hän ehti vetää vain testit ja aamutreenit ennen kuin tuli lääkäriltä lausunto, ettei hän saa jatkaa. Poika on ylirasitustilassa, eikä kroppa enää palaudu, hänen isänsä Marko Vesala kertoi perjantaina.
–Todella iso pettymys se oli, kun lääkäri sanoi, että leiri on ohi. Se on kuitenkin ainutkertainen tapahtuma, Juuso Vesala itse totesi perjantaina.
Pohjola-leirille kutsuttiin maan 102 parasta vuonna 2004 syntynyttä poikakiekkoilijaa. Se on osa maajoukkue-ehdokkaiden valintojen sarjaa. Tuona vuonna syntyneistä pelaajista kootaan kaudella 2019–20 Suomen alle 16-vuotiaiden poikien maajoukkue.
Maajoukkueeseen on mahdollista nousta vielä myöhemminkin, mutta Vesalan mahdollisuudet ensimmäiseen ryhmään menivät. Käytännössä hänen kautensa on ohi, ja hän kääntää katseensa nyt ensi kauteen.
VESALA kertoi ajatuksiaan Pohjola-leiristä ja jääkiekosta aiemmin helmikuussa, ennen lähtöään Vierumäelle. Leiri oli ollut hänen tavoitteensa siitä lähtien, kun hän kaksi vuotta sitten muutti Kokkolaan.
–Siellä voi mitata omaa tasoa Suomen kärkeen. Sitä kautta pystyy lisäämään motivaatiota. Kun näen, että siellä mennään näin kovaa, mun pitää mennä itse vielä pikkuisen kovempaa, hän pohti. –Nyt vasta aletaan oikeasti tekemään hommia, että kenestä tulee pelaaja ja kenestä ei.
Kahdeksasluokkalainen Vesala pelaa Hermeksessä vuotta vanhempien C-juniorien Mestis-joukkueessa ja harjoittelee kolme vuotta vanhempien B-junnujen SM-sarjajoukkueen kanssa. Kokkolaan hän siirtyi Alajärveltä, ja sitä ennen hän pelasi Teerijärvellä.
Valmennus on Kokkolassa hänen mukaansa ammattimaista. Jääharjoituksia ja oheisharjoituksia on kuudesti viikossa, ja viikonloppuisin tehdään pitkiäkin pelimatkoja. Kehittyäkseen hän kiinnittää paljon huomiota myös ruokaan ja uneen.
Viikot ovatkin hyvin samanlaisia. Niihin mahtuu yksi palauttava päivä, jolla hän pitää huolen siitä, että pystyy treenaamaan taas seuraavan viikon.
–Ei siihen kyllästy, mutta kavereille ei välttämättä jää aina niin paljon aikaa. Jostain pitää tinkiä. Toisaalta monet hyvät kaveritkin pelaa joukkueessa.
VESALA nimeää tavoitteekseen kehittymisen pelaajana. Sen eteen hän on valmis antamaan kaikkensa. Kaukaisempi unelma on nousta joku päivä ammattilaiseksi.
Viiden vuoden päästä hän näkee itsensä jossakin isommassa kaupungissa, ehkä jo miesten tasolla tai vielä nuorten sarjoissa.
–Riippuu, missä on paras paikka kehittyä. Et kehity, jos jäät liian pieneen rooliin, etkä saa pelata tarpeeksi. Mutta silloinkaan et kehity, jos pääset liian helpolla, kun sulta ei vaadita tarpeeksi paljon. Täytyy etsiä tarpeeksi kovia haasteita.
Marko-isä valmensi Juusoa vielä Alajärvellä, ja hän on myös opettanut asennoitumista harjoitteluun.
–Isä on vaatinut paljon, mutta itse olen vaatinut vielä paljon enemmän itseltäni, Juuso sanoo. –Hän on opettanut vaatimaan itseltäni. Mutta ei hän ikinä tullut patistamaan, että nyt menet tekemään sitä, ei hän sellainen ollut. Itsestä sen pitää lähteä: ei kukaan tule sun puolestasi juoksemaan tai nostamaan painoja, vaan jos sua ei huvita, niin sitten ei huvita, mutta silloin susta ei tule jääkiekkoilijaakaan.
Hän naurahtaa, ettei hänellä ole hajuakaan, mitä hän haluaisi opiskella.
–Haluan vain pelata jääkiekkoa. Tietysti pitää opiskella rinnalla, koska ei ikinä tiedä, jos loukkaantuu tai jotain isompaa tämmöistä. Ehkä siksikin se Pohjola-leiri oli itselle kova saavutus, koska on ollut pari rikkonaista kautta. On ollut mykoplasmaa, ja nyt syksyllä jouduin jättämään Pikku-Pohjola kakkosen (toisen maajoukkuepelaajakartoituksen) väliin, kun meni solisluu poikki, ja jouduin olemaan pari kuukautta täysin sivussa.
Juttua muokattu 5.3. klo 11.15: Vesala sai päätöksen, ettei hän saa jatkaa, leirin toisena päivänä, ei ensimmäisenä, kuten jutussa aiemmin sanottiin.
