EVIJÄRVELTÄ lähtöisin oleva Päivi Yoshimura asuu miehensä Hirokin kanssa Tokiossa. Hänen juurensa ovat Evijärven Kivijärven Paalasen kylässä. Lukion jälkeen matka vei Järvenpäähän.
–Lukion jälkeen kävin ensin emäntäkoulun, vuoden kestävän harjoittelun Porvoossa ja Kuusankoskella, opiskelin ensin kotitalousteknikoksi Orimattilassa ja siitä välittömästi kotitalousopettajaksi Järvenpäässä. Siellä tein seminaarityötä maailman ravitsemustilanteesta.
Samaan aikaan Päivi Yoshimura mietti myös mahdollisuutta lähteä lähetystyöhön.
–Otin selvää, että onko maailmalla lähettejä, joilla on taustaa kotitalousopettajina. Selvisi, että heitä on.
Juuri valmistumassa olevana kotitalousopettajana työkokemus houkutteli enemmän, joten Päivi Yoshimura muutti työn perässä Oulaisiin.
–Olin siellä viitisen vuotta ja sitten hakeudun lähetyskurssille.
Hän ei tuossa vaiheessa pitänyt Japania edes vaihtoehtona, sillä hän olisi halunnut lähetystyöhön Afrikkaan.
–Kurssilla pää kääntyi ja tulin Japaniin. Ei ole tarvinnut katua.
PÄIVI ja Hiroki Yoshimura tapasivat toisensa japanilaisen seurakunnan järjestämässä tilaisuudessa. Hirokilla oli jo kokemusta Suomesta, sillä hän oli opiskellut siellä.
–Ennen kuin tapasimme, olin ollut Suomessa noin seitsemän vuotta, Hiroki Yoshimura kertoo.
Päivi Yoshimuran pesti Japanissa alkoi vuonna 1991, vuonna 1997 hän palasi takaisin Suomeen.
–Menimme naimisiin ja lapsemme syntyivät Suomessa.
Kun pariskunnan lapset olivat 12- ja 9-vuotiaita, Yoshimurat muuttivat takaisin Japaniin.
Vaikka Päivi Yoshimura on asunut nyt 15 vuotta Japanissa ja koko perhe yhdeksän vuotta, jossain vaiheessa he aikovat palata takaisin Suomeen.
–Työnantaja on suomalainen, joten se vaikuttaa. Kun työkausi päättyy, on palattava, toteaa Hiroki Yoshimura.
YOSHIMURAT työskentelevät japanilaisessa Suomi-kirkon seurakunnassa. Sakramentteja lukuun ottamatta Hiroki Yoshimuran toimenkuvaan kuuluvat kaikki papille määritellyt tehtävät.
–Olen teologian tohtori, mutta minua ei ole vihitty papiksi, hän toteaa.
He järjestävät myös monenlaisia tapahtumia ja piiritoimintaa.
–Meillä on esimerkiksi englanninkielinen raamattupiiri, suomalaisen kotiruoan piiri lapsille ja aikuisille sekä käsityöpiiri. Suomalaisuus kiinnostaa ihmisiä.
YOSHIMURAT ovat Järviseudun Sanomien tilaajia. Päivi Yoshimuran isä on tilannut lehden heille. Japaniin tulee paperilehti, mutta se ei ehdi perille ihan keskiviikoksi.
–Mutta aika nopeasti se tulee. Yleensä lehti on postilaatikossa seuraavan viikon maanantaina illalla. Maanantai on vapaapäivä, joten lehteä oikein odottaa, Päivi Yoshimura toteaa.
Kulttuureissa on eroja
PÄIVI Yoshimura kertoo, että elämä Japanissa ei ole mennyt vailla kulttuurishokkeja. Ensimmäiset pari vuotta kuluvat kuin siivillä uuteen kulttuuriin tutustuessa, mutta sitten tietyt asiat alkavat ärsyttää.
–Väkeä ja meteliä on paljon. Tokiosta on hankala löytää paikkaa, jossa voisi kuunnella hiljaisuutta.
Liikkuminen on vaikeaa, sillä julkiset kulkuvälineet ovat usein ääriään myöden täynnä.
–Kun olin Japaniin saavuttuani kielikoulussa, täpötäysiin juniin ryntääminen alkoi rasittaa.
Kulttuurishokin laannuttua maata ja sen toimintatapoja alkaa nähdä uudessa valossa.
–Kaikkeen kuitenkin tottuu, kun asennoituu toimimaan maan tavan mukaan. Vähitellen huomaa toimivansa itse samalla tavalla asioissa jotka alussa vaikutti oudoilta.
MYÖS byrokratia tuottaa omat haasteensa.
–Täällä ollaan asioissa hyvin pikkutarkkoja ja muodollisia.
Yoshimura antaa esimerkin eräästä lähettitoveristaan, joka yritti avata tiliä pankkiin.
–Hän ei vielä osannut kirjoittaa nimeään tai osoitettaan japanilaisin kirjaimin. Olisin kirjoittanut ne hänen puolestaan, mutta virkailijalle tämä ei käynyt. Hän kirjoitti mallin, josta ystäväni oli kopioitava merkit lomakkeeseen. Aikaa kului ja hiki virtasi.
Vaikka Japani mielletään usein äärimoderniksi maaksi, tietyissä asioissa vanhat tavat istuvat tiukassa.
–Täällä on esimerkiksi kaikilla pankkikirjat, vaikka korttejakin käytetään.
