Kurkistetaan historian hämärään. Kun tarinaa kerii, nousevat esille lajista innostuneet ihmiset. Oikea ihminen oikeassa paikassa opettaa ja innostaa. Rakkaus lajiin tarttuu ja leviää, oppi menee eteenpäin. Kun yksi on lakannut ohjaamasta ja valmentamasta, on tilalle tullut joku toinen.
Vedon riveissä pitkään pelannut Matti Uusitupa nostaa esille liikunnan opettaja Voitto Havelan, joka vaikutti Vimpelissä 1950-luvulla.
–Hän oli voimistelutaustainen, mutta liikuntatunneilla pelattiin myös koripalloa.
Niinä vuosina laji alkoi saada suosiota: sitä pelattiin talvisin osana pesäpallojoukkueiden harjoituksia. 1960-luvun alkupuolella Vimpelin nuorukaiset pelasivat koulusarjaa ja pärjäsivät hyvin. Koripallojaosto perustettiin vuonna 1963. Vedon joukkue nousi perussarjasta maakuntasarjaan 1970. Uusitupa oli mukana.
–Erityisen hyviä joukkueessa olivat Jouko Arvola, jonka panos joukkueen eteen oli suuri, ja Tapio Harvisalo. Meillä ei ollut valmentajaa, vaan kokoonnuimme kolme kertaa viikossa pelaamaan koulun vanhaan liikuntasaliin.
Arvola puolestaan nimeää innostajakseen Paavo Valkosen, joka niin ikään toimi Vimpelissä opettajana Arvolan kouluvuosina:
–Hän tuli pelaamaan kanssamme ja näytti mallia.
Vetoa vahvisti vuosina 1978-83 Alajärvellä asunut opettaja Juhani Suopanki, joka pelasi koripalloa eri sarjoissa ja joukkueissa vuosina 1964-1994. Hän asuu nykyisin Oulussa ja pelaa edelleen veteraanijoukkueessa.
–Perustin 1983 Ankkureihin koripallojaoston, jonka joukkue nousi maakuntasarjaankin, mutta sen toiminta hiipui muutettuamme pois 1986.
UUSITUPA ryhtyi joukkueen pyynnöstä miesten valmentajaksi vuonna 1982.
–Laadin harjoitussuunnitelman ja kuvioita. Joukkueeseen oli liittynyt monta taitavaa pelaajaa. Tuomo Mäkinen ja Timo Utanen olivat hyvä tutkapari, Jukka-Pekka Kujala taitava pallonkäsittelijä ja hyvä heittäjä. Pyhälahden Petteri oli kertakaikkisen hyvä korin alla. Nousimme seuraavana vuonna Suomensarjaan. Meillä oli silloin kaksikin joukkuetta, joista toinen pelasi maakuntasarjaa. Suomensarja lopetettiin, jolloin siirryimme II divisioonaan. Ykköseenkin yritettiin, mutta nousu tyssäsi jatkosarjaan.
Koripalloa pelattiin yhteiskoulun salissa.
–Ei sinne kovin paljon yleisöä mahtunut, mutta kannustusta riitti. 90-luvun alussa saatiin liikuntahalli. Sitä oli odotettu kuin kuuta nousevaa!
PITKÄÄN menestyksekkäästi pelanneen joukkueen jäseniä alkoi ikä painaa vuosituhannen vaihteen lähentyessä. Vimpeliin olivat tulleet opettajiksi Mestaruussarjaa pelanneet Jarkko ja Piia Havu.
–Vielä 90-luvun lopulla meillä oli erittäin hyvä II divisioonajoukkue, joka koostui abiturienteista ja sitä vahvistivat Havu, Kujala, Mäkinen ja Pyhälahti. Se pääsi jopa ykkösdivarin karsintoihin. Joukkue hajosi nuorten lähdettyä opiskelemaan. Moni heistä jatkoi pelaamista muualla.
JUNIORITOIMINTA nähtiin Vedossa tärkeäksi 1970-luvun puolivälissä ja sitä on tehty siitä saakka aktiivisesti. Uusitupa näkee juniorivalmentajien saamisen tärkeänä.
–Alkuvaiheessa Arvola veti juniorijoukkueita yksin. Itse tulin siihen mukaan 1980-luvun puolivälissä ja JP Kujala vähän myöhemmin.
Myös Juhani Rauhala on ollut mukana hyvin pitkään.
2000-luvulla tytöt alkoivat kiinnostua koripallosta.
–Varmasti tuon innostuksen ovat saaneet aikaan valmentajat, kuten Havut ja Kujala sekä Vetoa uransa alussa ja lopussa edustanut, pitkään Ruotsissakin pelannut Erkki Ventilä.
Vedon kasvatteja on pelannut myöhemmin muissakin mestaruussarjajoukkueissa, esimerkkinä heistä Ari Lehtola, Ulriikka Latvala ja Ulriikka Nuolikoski.
Innostus jatkuu yhä, ja lapsia saadaan lajin pariin yhä pienenevistä ikäluokista huolimatta. Tärkeä innoittaja onkin Vedon korisnaisten joukkue, ja vanhemmat juniorit nuorempien valmentajina osana valmennustiimiä. Arvolan mukaan Vimpelissä on ja on ollut paljon urheilullisesti lahjakkaita nuoria.
–Esimerkkinä Lotta Vehka-aho, joka on huippulahjakas, nimesi Uusitupa.
–Hänellä on alla kymmeniä maajoukkuepelejä ja hän on lähdössä abivuotensa jälkeen pelaamaan Yhdysvaltoihin.
PIENEN seuran toiminnan mahdollistaa yhteisön aktiivinen tuki.
–Yritykset ovat auttaneet aina, totesi Arvola.
Myös yksityisten talkootyö, lahjoitukset ja lipputulot ovat tärkeä osa, että seuraan voidaan hankkia ulkomaalaisvahvistuksia.
