Lasten määrä kerhoissa on vähentynyt paitsi ikäluokkien pienentymisen vuoksi, mutta myös siksi, että yhä useampi vanhempi on töissä, moni vuorotyössä, ja lapset hoidossa.
–Sitä olen surrut tänä syksynä. Kerhoon oli ilmoittautunut 25 lasta, mutta kolme perui tulonsa ennen kerhojen alkua, koska äidit olivat menneet töihin. Pidin kolmea ryhmää, ja lasten ollessa hoidossa tai sairaana lapsia oli keskimäärin kuusi per kerho, joskus vain kolme.
Harinen mietti, että seurakunnan tulisi joustaa ja toiminnan muovautua paremmin perheiden tilanteeseen. Esimerkiksi niin, että kerho olisi lauantaina, jolloin edes toinen vanhemmista olisi kotona, yhden ryhmän pitämistä päiväkodin tiloissa, 3-vuotiaiden kerhoa, sekä iltatoimintana perhemuskaria tai vastaavaa.
–Näyttää, että lapset olisivat halukkaita tulemaan kerhoon. Sen takia ollaan valmiita joustamaan, ja lapsia kuljetetaan kerhoon erikoisjärjestelyin, esimerkiksi vanhempi käyttää siihen ruokatuntinsa.
Hänelle tuli yllätyksenä, että kerhon tiloja kaavaillaan kirkkoherranviraston käyttöön ja kerhot siirtyisivät nuorten tiloihin.
–Tällöin iltatoimintaan olisi vaikea löytää tilaa. Parin vuoden kuluttua ikäluokat pienenevät entisestään, mutta lapset ja perheet tulee ottaa huomioon sen jälkeenkin.
Vastalauseena lasten toiminnan edellytysten heikentämiselle Harinen irtisanoi itsensä. Hän olisi jäänyt eläkkeelle syyskuun alussa.
–Olisin toivonut parempaa tiedonkulkua seurakunnassa ja sitä, että päättäjät olisivat yhteydessä kyseisen alan työntekijöihin, kun keskustellaan ja päätetään kyseisen alan asioista.
Hän toivoi, että seurakunta olisi laittanut paikan heti avoimeen hakuun, jolloin uusi työntekijä olisi ehtinyt suunnitella kevään aikana toiminnan muuttamista syksyä ajatellen. Kevät hoidetaan kuitenkin sijaisjärjestelyin, joten jos syksyllä aloittaa uusi ihminen, ei isoja muutoksia toimintaan saada vielä ensi talvelle.
HARISEN eläkejuhlaa seurakunnassa vietetään 17. helmikuuta jumalanpalveluksen yhteydessä.
Eläkepäivillä on luvassa monenlaista mukavaa. Tammikuussa Hariset matkustavat poikansa luokse Thaimaahan, missä tämä viettää nykyisin talvensa.
–Kotona aion ”kutoa” sukkia ja tehdä kaikenlaista käsillä näpräämistä ja askartelua, mistä pidän. Juoksumattokin löytyy, jos sitä tulisi nyt käytettyä. Kesällä teen puutarhatöitä, vaikka siinä olen vähän laiskistunut.
Marja-Leena Harinen aikoo nauttia ”tyhjästä päästä”, kun ei tarvitse ideoida mitään.
–Olen sanonut, että vuoteen ainakaan en ole vapaaehtoinen ideoimaan mitään, jonnekin kahvinkeittoon voin kyllä mennä avuksi. Nautitaan Markun kanssa yhteisestä vapaasta, toivottavasti pysytään terveinä.
Kortesjärveltä Vimpeliin
MARJA-LEENA HARINEN (omaa sukua Piri) on kotoisin Kauhavalta. Hän aloitti nuorisotyöntekijänä Kortesjärvellä vastaten myös varhaisnuorisotyöstä valmistuttuaan nuorisonohjaajaksi vuonna 1980. Kymmenen vuoden työrupeama päättyi, kun Harinen avioitui vimpeliläisen Markku Harisen kanssa ja muutti Vimpeliin.
Harinen toimi Vimpelin seurakunnan nuoriso-ohjaajana Annikki Mattilan jälkeen, vuodesta 1990. Seitsemään työvuoteen mahtui kaksi äitiyslomaa.
–Oli vaikea sovittaa meidän molempien työt ja lastenhoito, joten jäin viideksi vuodeksi kotiin kolmen lapsemme kanssa. Vuonna 2002 Kangasniemen Jaana kysyi, tulisinko syksyksi pitämään päiväkerhoa, kun kunta järjesti kerhoa seurakunnan tiloissa. Seuraavana vuonna seurakunta haki lastenohjaajaa, ja minut valittiin.
–Olen tykännyt tästä työstä. Olen saanut vapaat kädet. Varhaisnuorisotyöstä alle kouluikäisiin siirtyminen oli iso muutos, mutta onneksi oli itsellä jo pienet lapset, mikä antoi tuntumaa. Antoisinta on ollut suunnitella ja toteuttaa perheiden tapahtumia, ne ovat tuoneet vastapainoa arkiselle puurtamiselle.
–Avointa kerhoa tulen kaipaamaan, mutta koska se on avoin, voin mennä sinne käymään, Harinen naurahtaa.
