HYÖNTEISIÄ on viime vuosina yritetty markkinoida yhdeksi maailman ruoantuotannon pelastajista.
Joitakin se voi iljettää, mutta Lauri Jyllilä tietää sanoa, ettei hyönteinen itsessään maistu juuri miltään etenkään, kun sitä lisätään johonkin toiseen elintarvikkeeseen.
–Sen pointti on ravintorikkaus. Tuotteesta saadaan huomattavasti proteiinirikkaampi.
Jyllilä edustaa Finsect-nimistä yritystä, joka houkuttelee ihmisiä lähtemään sirkkafarmareiksi. Se myy tuottajarinkinsä satoa Griidy-brändillä.
Hän oli viime viikolla vieraana Alahärmässä pidetyssä ”sirkkaseminaarissa,” jossa hän esitteli hyönteisruokaa ja hyönteisten kasvatusta.
Kokonaisena nautittuina parhaita syötäviä hyönteislajeja ovat hänen mielestään kotisirkat ja kulkusirkat. Kotisirkkoja on myös Griidy-raksuissa muutama prosentti.
–Jauhemuodossa hyönteisellä ei ole merkitystä, koska se ei ole tunnistettavassa muodossa, mutta ravintoainesisältö vaihtelee lajeittain, ja annettu rehu vaikuttaa voimakkaasti ravintoainepitoisuuksiin.
Tuotteita on saatavilla ainakin pääkaupunkiseudulla
AINAKIN pääkaupunkiseudulla hyönteistuotteita on jo lähikaupassakin. On sirkkasuklaata, granolaa, energiapatukoita, sirkkajauheesta leivottuja sämpylöitä ja jauhelihan kaltaisia tuotteita.
Seinäjoen automarketeissa ja ekokaupoissa tarjonta oli pikaotannalla pyöreä nolla, eli ainakaan yhtä helppoa niitä ei vielä ole ostaa kuin possua ja papuja. Ilmeisesti tuotteita on kuitenkin myynnissä, ja myös ravintoloissa niitä on kokeiltu.
–Seinäjoella on ainakin neljä ravintolaa tai ruokapaikkaa, joilla on tai on ollut hyönteistuotteita valikoimassaan. Kurikassa on pari, ja varmaan on muitakin. Pääpaino tarjonnassa lienee kuitenkin suuremmissa kaupungeissa, professori Jarkko Niemi Luonnonvarakeskukselta kertoo.
Erilaisia raksuja on helposti saatavilla netistä, mutta niiden kilohinnat ovat usein kolminumeroisia. Hinta onkin merkittävä este hyönteisten ottamiselle mukaan ruokavalioon.
Koska uskollisia kuluttajia on vähän, tuotekehityskin etenee varovaisesti. Arkiruoaksi tarkoitettuja tuotteita on vain kourallinen.
Markkinoille tuli elokuussa jauhelihan kaltainen, kasviproteiinia ja sirkkajauhoa sisältävä tuote Sirkkis. Eviran hyönteisruokatutkija Riina Keski-Saari kertoo, että sen lisäksi ainakin tukusta voi ostaa kokonaisia esikeitettyjä sirkkoja, ja Zircca-brändillä myydään kotisirkkajauhoa sisältäviä keittopusseja.
–Toistaiseksi hyönteisten kilohinta on kyllä vielä sen verran korkea, ettei niistä kovin edullista ruokaa saa laitettua, hän sanoo.
Finsectin Lauri Jyllilä kertoo, että tuottajalle maksetaan heillä tällä hetkellä 25 euroa kilolta. Muutama vuosi sitten hinta oli tuplasti korkeampi.
–Hyvin nopeasti hinnat ovat tulleet järkeviin lukemiin. Yhä useampi ravintolakin pystyy käyttämään hyönteisiä tuotteissaan, ja isot elintarvikevalmistajatkin ovat lähteneet mukaan.
Jotkut tuotteet saattoivat myös lipsahtaa uutuudenviehätyksellä rahastamiseksi.
–Yleisesti sanoisin, että ihan ensimmäisten tuotteiden joukossa osa oli parempia kuin toiset. Viimeisen puolen vuoden sisällä on alkanut tulla pitemmälle mietittyjä tuotteita, kertoo tutkija Miika Tapio Lukelta.
Puolet suomalaisista söisi hyönteisiä
VIIME vuonna tehdyn tutkimuksen mukaan puolet suomalaisista oli valmis ostamaan hyönteisruokaa.
Suurin este on tietysti kielteiset mielikuvat. Esimerkiksi kun alalla toimiva Muurahaiskauppa-verkkokauppakin listaa syitä syödä ötököitä, yksi niistä on pelkokerroinhenkisesti ”läpällä.”
Houkuttelevimmiksi koetaan leipätuotteet ja pikkupurtava. Sellaisia suurin osa myynnissä olevista hyönteistuotteista onkin.
Alahärmässä tarjolla oli maissijauho- ja siemenpohjaisia näkkileipiä, joissa sirkkoja oli kuutisen prosenttia. Hyönteisen kappaleita tai makua niistä sai hakemalla hakea, mikä oli Jyllilän mukaan tietoinen ratkaisu. Vieraita ei haluttu pelotella.
–Mikään muutos ei tapahdu yhdessä yössä niin, että se olisi pysyvää. Varsinkin hyönteisten osalta markkina kehittyy verkkaisesti sitä mukaa, kun kuluttajat saavat hyviä kokemuksia hyönteisravinnon nauttimisesta
voitettuaan mahdolliset ennakkoluulonsa.
Hyönteiset tarjoavat yhden keinon vähentää lihansyöntiä, mutta hänen tavoitteenaan ei ole rakentaa vastakkainasettelua ja ajaa alas kaikkea lihantuotantoa sirkkojen tieltä.
–Itsekin olen sekasyöjä: syön riistaa, nautaa ja muuta. Mutta hyönteinen on siellä mukana yhtenä ravinnonlähteenä.
Ötököiden ekologisuutta mainostetaan
HYÖNTEISRUOKAA markkinoidaan ekologisena. Mutta pitävätkö myyntipuheet paikkansa?
Luken tutkija Merja Saarinen kertoo, että suoraan ihmisravinnoksi tuotettujen hyönteistuotteiden elinkaarisia ympäristövaikutuksia on tutkittu toistaiseksi varsin vähän. Ympäristövaikutuksiin vaikuttaa ensinnäkin se, mikä hyönteislaji on kyseessä.
–Eri hyönteislajit tarvitsevat eri määrän rehua omaan kasvuunsa, jolloin rehujen käytön tehokkuudessa on eroja. Esimerkiksi sirkat eivät ilmeisesti ole tehokkaimmasta päästä.
Toinen tekijä on rehun lähde.
–Rehun lähde on sillä tavalla kriittinen, että jos hyönteisille syötetään niin sanottua neitseellistä raaka-ainetta — tuotantoa varten kasvatettuja kasveja — saattavat elinkaaren aikaiset ympäristövaikutukset nousta kohtalaisen suureksi. Pahimmillaan voidaan ehkä puhua kuten kuinkin samansuuruisesta ilmastovaikutuksesta kuin broilereilla tai sialla.
Saarinen arvioi, että luonnon kala on tässä vertailussa ilmastoystävällisintä.
Sen sijaan jos hyönteiset syövät muuten jätteeksi päätyvää ravintoa, niiden ympäristötehokkuus nousee selvästi.
–Ongelmana tässä tietysti on se, että ihmisravinnoksi päätyvien hyönteisten ravinnon pitää olla sekä lainsäädännön että kuluttajien vaatimukset täyttävää.
–Hyönteisten kasvattaminen rehuksi näyttääkin lyhyemmällä aikavälillä tarjoavan varsin lupaavan suunnan. Silloinkin on pidettävä huolta, että rehu on sellaista, ettei sille ole niin sanotusti parempaa käyttöä. Sitä pitää tarkastella tapauskohtaisesti.
Toinen lupaava suunta on hänen mukaansa hyönteisten käyttäminen jätteiden hävittämisessä haitattomasti, tai ainakin haitattomammin kuin nykyään.
–Tällöin pääasiallinen tavoite ei ole ruoan tuotanto vaan nimenomaan jätehuolto. Silloinkin hyönteisiä voidaan mahdollisesti hyödyntää muiden eläintuotteiden rehuina.
–Erityisesti kala ja kana ovat tässä rehuketjuajattelussa alustavasti ajatellen ehkä kiinnostavimmat eläimet, koska hyönteiset kuuluvat niiden luontaiseen ravintoon.
LAURI JYLLILÄ Finsectiltä kertoo tuotantonäkökulmasta, että hyönteisille syötettävä aines vaikuttaa myös niiden makuun. Jos sirkalle syötetään sen elämän lopussa vaikkapa yrttejä, kuten heillä tehdään, kokonaisena syötävän hyönteisen sisälle jää ihan konkreettisesti yrttimassaa sitä maustamaan.
Salasirkkaloita
SUOMI muutti viime vuoden lopulla EU:n uuselintarvikeasetuksen tulkintaa siten, että hyönteisten kasvattaminen ja myyminen ruoaksi sallittiin. Hyönteisala tuli samalla elintarvikevalvonnan piiriin.
Päätöksen taustalla olivat hyönteisten rooli rehuntuotannossa ja maailman ruokaturvan varmistamisessa.
Jo pari vuotta sitä ennen Suomeen oli syntynyt vaivihkaa hyönteisruoka-ala. Lakia saatettiin kiertää myymällä sirkkoja vaikka keittiösomisteiksi — mutta jos erehtyi lipsauttamaan jotain niiden herkullisuudesta, myynti kiellettiin.
LAURI JYLLILÄN edustama Finsect perustettiin jo vuonna 2015.
Sekin myi tuottajarinkinsä hyönteisiä jo ennen kuin laki sen salli, mutta lisäksi se kokosi kasvattajaverkostoa ja markkinoi hyönteisruokaa monissa tilaisuuksissa.
–Itse asiassa voidaan sanoa, että hyönteisten kysyntä oli tuotantoon suhteutettuna huomattavasti voimakkaampaa, kun hyönteiset eivät olleet elintarvikkeeksi sallittuja. Ostajan vastuulla tietysti oli sitten, mitä tuolloin ostamalleen hyönteiselle teki, mutta elintarvikkeena tai syötäväksi sallittuna sitä ei markkinoitu, Jyllilä kertoo.
Nykyisin voidaan toimia avoimesti. Luken mukaan hyönteiskasvattajia on nykyisin viitisenkymmentä. Pääosin ne ovat maaseudun mikroyrityksiä, jotka toimivat yhteistyössä Finsectin, Entocuben tai Nordic Insect Economyn kanssa.
Etelä-Pohjanmaalla on ainakin kuusi hyönteistuottajaa. Jyllilä kertoo, että tilojen koot vaihtelevat 20:sta 120 neliöön, ja satoa tulee 200–2 500 kiloa kuussa.
Luonnonvarakeskuksessa kiinnostus hyönteisalan mahdollisuuksiin on kova. Lähimpänä meitä on Seinäjoelta käsin vedettävä EntoLab-niminen hanke, jossa selvitetään miten hyönteisiä tuotettaisiin ihmis- ja eläinravinnoksi Etelä-Pohjanmaalla.
Sen sijaan tuottajien keskuudessa kiinnostus aloittamiseen ei ole valtavaa, eikä yksinään sillä tule toimeen.
–Tällä hetkellä markkina kasvaa verkkaisesti, eivätkä kaikki tilat tuota maksimimääräänsä, koska kysynnän eteen on tehtävä töitä, Jyllilä sanoo.
