Vähäkangas pyrkii neulomaan muutaman rivin aamulla ja illalla lasten mentyä nukkumaan enemmän.
–Se on nollaus siihen päivään, tulee harmoninen olo. Saa nukuttuakin paremmin.
VÄHÄKANGAS haluaa avata sekä käsityöihmisille että suurelle yleisölle neulostöiden monipuolisuutta. Hänen käsityönäyttelynsä on avoinna lokakuun loppuun asti Alajärven kirjastossa.
–Neulominen voi olla muutakin kuin villasukkien tekemistä Seitsemän veljeksen langasta, keinutuolissa istuen, hän tiivistää.
–Sukkien neulomisessakin on paljon erilaisia osa-alueita, kuten ohuista langoista neulominen, sukkakisat ja neulemallien testaaminen. Harrastukseen saa helposti monipuolisuutta!
Vähäkangas aloitti sukkien neulomisen toisen lapsensa hoitovapaan aikana. Samoihin aikoihin perheen villasukissa pitänyt mummo sairastui muistisairauteen, ja Eeva otti niistä vastuun.
–Viitisen vuotta myöhemmin halusin lisää haastetta. Liityin Ravelry-neuleyhteisöön, jossa on tuhansittain ohjeita sekä lankatietokanta, tukea ja tietoa. Siellä olen tutustunut koti- ja ulkomaisiin neulesuunnittelijoihin, joiden ohjeita testaan. Tällä hetkellä neulon malleja kahteen kotimaiseen, ensi vuonna ilmestyvään kirjaprojektiin. Suunnittelija sokaistuu helposti ohjeidensa pienille virheille, joten testaajalla on tärkeä työ.
Ravelryn kansainväliset neulekisat laittavat haastamaan itsensä leikkimielissä kisoissa.
–Sukissa toinen ääripää ovat amerikkalaisen suunnittelijan pitsineulesukat, joihin lisätään helmiä ja suomalaisesta lampaanvillasta kehrätystä rouheasta materiaalista neulotut pässin pökkimät. Suomalaiset ovat muuten nopeampia neulomaan kuin esimerkiksi amerikkalaiset, jotka tekevät oikean silmukan eri tavalla. Sekös heitä harmittaa!
Vähäkangas on siirtynyt lähes kokonaan ohuista langoista neulomiseen.
–Jos on viileä kesä, pidän villasukkia ympäri vuoden. Ohuista langoista neulotut mahtuvat lenkkariin. Ne mahdollistavat isommalla silmukkamäärällä näyttävämpien mallien suunnittelun ja kestävät hyvistä langoista valmistettuina ja oikein hoidettuina pitkään.
VÄHÄKANKAAN käsistä syntyy sukkia ja kynsikkäitä, huiveja ja villapaitoja. Kämmekkäät valmistuvat jopa päivässä, villapusero, jossa puikoilla voi olla jopa 1 000 silmukkaa per kierros, vaatii sinnikkyyttä ja parin, kolmenkuukauden rupeaman.
–Minulla on monta työtä kesken koko ajan, voin aina valita mielialaani sopivan. Ne ovat vastapainoa työlleni pankissa, käsissä syntyy jotain valmista ja perhe pysyy sukissa. Tykkään myös antaa niitä lahjaksi, parasta on, että vastaanottaja tykkää niistä ja käyttää niitä. Neulon jonkin verran myös hyväntekeväisyyteen, kuten sytomyssyjä syöpäpotilaille ja neulekerien jämät uppoavat keskosvauvojen neuleisiin. Jokaisessa työssäni on oma juttunsa, miksi se on tärkeä minulle!
Lankoja käsityöharrastajat hankkivat usein messuilta, missä niitä pääsee kokeilemaan ja värisävyt ovat varmasti oikein toisin kuin netistä ostetuissa. Niitä kuluukin paljon. Tammi-kesäkuun aikana Vähäkangas käytti 16 kilometriä lankaa, kun edellisen vuoden kokonaiskulutus oli 22 kilometriä. Tämän vuoden valmistuneiden töiden määrä on 74 erilaista projektia.
Uuden oppiminen on tärkeä osa harrastusta.
–Paljon on sellaista, mitä en osaa. Esimerkiksi kehräys kiinnostaisi.
Tärkeä oppimismatka on ollut myös oppia sanomaan tarjotuille projekteille ei, jos niiden kanssa joutuisi liian tiukille. Perhe ja yöunet eivät saa kärsiä neulomisen vuoksi.
Muita harrastuksia ovat lukeminen ja liikunta.
–Etenkin niska-hartiaseutu on neuloessa kovilla. Liikunta auttaa pitämään paikat kunnossa.
Alajärvelle palveluiden perässä
Alajärven Osuuspankissa asiakasneuvojana työskentelevä Eeva Vähäkangas on asunut perheensä kanssa Alajärvellä kolme vuotta. Aiemmin he asuivat Lapualla, missä hänen miehensä työ on. Muuton ratkaisi aamu- ja iltapäivähoito, jota Lapualla ei järjestetty.
–Ollaan tykätty, tämä on hyvä paikka asua. Alajärvi on kehittynyt tänä aikana, ei kaikki paikkakunnat mene tällä tavalla eteenpäin. Osaan arvostaa sitä, kun olen asunut monella paikkakunnalla!
Perheeseen kuuluvat puolison lisäksi 17-, 10- ja 9-vuotiaat pojat.
