Pienessä seurakunnassa suntion toimenkuvaan kuuluu monenlaista istutusten suunnittelusta ehtoollisessa avustamiseen. Suurin työsarka on hautausmaalla. Hauta-ahon perehdyttämistä uuteen työhön onkin helpottanut pitkä työkokemus hautausmailla. Kesällä siellä riittää monenlaista huolehdittavaa, lumisina talvina käytävien tyhjennystä ja hautausten määrästä riippuen ympäri vuoden. Yhdet hautajaiset edellyttävät lähes täyden työpäivän valmisteluita. Haudat Vimpelissä kaivaa Martti Kuivanen, mutta suntio on siinä aina mukana.
–Tänä vuonna hautauksia on ollut tasaisesti paljon, Harinen toteaa.
–Viime vuonna oli 37 hautausta ja nyt on jo haudattu saman verran.
Toimituksetkin painottuvat hautajaisiin.
–Ennen oli paljon enemmän tilaisuuksia kirkossa kuin nykyään, esimerkiksi sanan ja rukouksen iltoja. 90-luvulla oli vielä paljon vihkimisiä, neljä tai viisi vihkimistä juhannusaattonakin. Sai melkein koko päivän olla kirkossa, välillä istuimme portailla odottamassa seuraavaa paria. Nyt vihitään noin kaksi paria vuodessa, Harinen totesi.
–On mukavaa, kun päivät eivät ole samanlaisia. Saa olla ihmisten kanssa, mutta saa tehdä itsekseenkin, kuvaili Hauta-aho.
Sunnuntai on suntiolle erilainen työpäivä. Töihin pukeudutaankin eri tavalla.
–Silloin kun astuu kirkkoon, eikä ole kiire, se ei tunnu työltä, Hauta-aho totesi.
Saman on kokenut Harinen:
–Kirkossa ne työn parhaat hetket ovat olleet. Kun saa paikat kuntoon, näkee työnsä jäljen.
Alajärveläisen Liisa Hauta-ahon perheeseen kuuluu mies ja kaksi lasta sekä useampia lemmikkejä. Harrastuksikseen hän nimeää kirpputorit ja pesäpallon seuraamisen.
Hän on onnellinen uudesta työstään.
–Tämä työ oli vastaus rukouksiin. Haluan olla palvelemassa ihmisiä Jumalan työssä.
Liisa Hauta-aho pitää Vimpelin kirkkoa kauniina ja kokee sen intiiminä, samoin kuin pienen työyhteisön.
–Täällä tehdään tiiviisti yhteistyötä kahdeksan ihmisen kesken. Täällä on hyvä henki, ja aina voi kysyä asioista.
