KORTESJÄRVEN kirjastossa pidettiin sunnuntaina 29.1. Naisjalkapalloseura Kortesjärven historian viimeinen kokous. Siinä päätettiin yhteistuumin, että seura lakkautetaan ja sulautetaan osaksi Kortesjärven Järvi-Veikkoja.
Käytännössä seura lakkasi olemasta heti kokouksen jälkeen. Ilmoitus lopettamisesta tehdään vielä patentti- ja rekisterihallitukseen.
Näin päättyi yksi ajanjakso pitäjän historiassa. Vuonna 1975 perustettu seura ei aivan ehtinyt puolen vuosisadan ikään.
Päätös syntyi, koska tyttöpelaajien määrä kutistuu ja toimijoita on aina vain vaikeampaa löytää, kertoo puheenjohtaja Maria Lindholm.
–Erityisesti valmentajien löytäminen on koettu haastavaksi niin kortesjärveläisissä kuin muissakin alueen seuroissa. Myös joukkueiden muodostaminen muuttuu haastavammaksi pelaajien vähäisyyden vuoksi, hän sanoo.
–Se on ollut kuin kivirekeä vetäisi, kiteyttää Eeva-Liisa Fräntilä seuran johtokunnasta.
VAIKKA paikkakunnalta poistuukin seura, joka tarjoaa vain tytölle suunnattua jalkapallotoimintaa, ei tyttöjalkapalloa olla ajamassa alas. Tytöt pelaavat jatkossa KJV:n sekajoukkueissa.
–Mikäli jalkapallosta innostuneita tyttöjä on samasta ikäluokasta paljon, mikäänhän ei estä perustamasta vain tyttöjoukkuetta KJV:n alaisuudessa, Lindholm pohtii. –Yhteistyötä alueen seurojen kesken tullaan varmasti tekemään, kuten tähänkin asti NJS on tehnyt. Tavoite on, että jokainen kortesjärveläinen, joka jalkapalloa haluaa pelata, saa siihen mahdollisuuden ja mielellään mahdollisimman pitkään Kortesjärven alueella.
Lopettamispäätös tuli johtokunnan jäseniltä.
–Johtokunnan jäsenten kesken on keskusteltu lopettamisesta tai muista vaihtoehdoista jo useamman vuoden ajan. On joku ulkopuolinenkin saattanut puhua lopettamisesta, mutta painoarvo on johtokunnan ja muiden aktiivisten toimijoiden, kuten valmentajien, mielipiteillä.
VIIME kesänä kortesjärveläistytöillä oli enää kaksi joukkuetta. Niistäkin toinen oli kuitenkin NJS:n ja Kauhavan Kanuunoiden yhteisjoukkue, jossa oli mukana vain muutama NJS:ää edustanut pelaaja.
Kaudella 2023 14-vuotiaiden sarjassa pelaava joukkue siirtyi 11 vastaan 11 -peliin. Se tarkoittaa sitä, että joukkueessa olisi oltava vähintään 16 pelaajaa — ja mielellään enemmän — että sarjaan olisi kannattanut ilmoittautua.
–Sitä määrää emme saaneet selvittelyistä ja kyselyistä huolimatta kasaan. Tästä johtuen tehtiin yhteisjoukkue Kanun kanssa B-tyttöihin. Näistä nuoremmista ei ole tyttöjoukkuetta saatu kasaan, ja ne tytöt, jotka jalkapalloa haluavat pelata, ovat aloittaneet harrastuksen KJV:ssa sekajoukkueissa tai aloittaneet suoraan Kauhavan Kanuunoissa tyttöjoukkueessa.
Aikuisten edustusjoukkue NJS:llä oli vielä ainakin vuonna 2011. Edelliskaudella naiset olivat voittaneet sarjansa nelosdivarissa ja nousseet ylemmälle sarjaportaalle. Ottelut olivat sujuneet ilmeisesti hyvin, mutta viimeiseen ei enää saatu riittävästi pelaajia. Joukkue suljettiin sarjasta ja pudotettiin takaisin neloseen. Sen jälkeisistä vaiheista ei tätä juttua varten löytynyt tietoa.
Johtokunnassa kannettiin huolta pienenevistä ikäluokista ja seuran tulevaisuudesta jo vuonna 2005, kun Järviseudun Sanomissa kerrottiin NJS:n 30-vuotisesta taipaleesta (JS 24.8.2005).
LINDHOLM näkee, että kyseessä on ympyrän sulkeutuminen.
Vuonna 1973 KJV:n alaisuuteen perustettiin naisjalkapallojaosto, ja jo kaksi vuotta myöhemmin, 1975, se erkani omaksi seurakseen, kun nais- ja tyttöjalkapalloon keskittyvä seura nähtiin tarpeelliseksi.
–Arvokasta on, että seura silloin perustettiin ja tärkeää työtä tyttöjen ja naisten harrastamisen mahdollistamiseksi tehtiin siltä pohjalta, samoin periaattein yli 40 vuotta, hän toteaa.
–Silloin vastattiin tarpeeseen, mutta samoin tehdään nytkin: kohdataan tosiasiat ja todettiin, että erilliselle nais- ja tyttöjalkapalloon keskittyvä seura ei enää voi toimia ikäluokkien ja sitä myötä tyttöjen määrän pienenemisen vuoksi. Tärkeää on mahdollistaa jalkapallon harrastaminen Kortesjärven alueella niin tytöille kuin pojillekin.
Kortesjärvi eli ja hengitti tyttöjalkapalloa
KORTESJÄRVI tunnettiin parin vuosikymmenen ajan nimenomaan jalkapalloilevista naisistaan ja tytöistään. Hemenestyivät parhaimmillaan uskomattoman hienosti.
Naisten edustusjoukkue pelasi ensimmäisessä divisioonassa vuosina 1987, 1988, 1991 ja 1996 ja — et näe harhoja — suomenmestaruussarjassa asti kaksi kautta vuosina 1989 ja 1990.
He harjoittelivat ”surkeakuntoisella kentällä, jonka pinta kumpuilee ja josta ruoho on paikoin kulunut”, ihmeteltiin Helsingin Sanomissa 7.6.1990. Palloliitolta piti anoa erikoislupa, että SM-kotipelit saatiin pelata siellä eikä jossain toisessa pitäjässä, sillä kenttä oli älyttömän paljon, 11 metriä, alimittainen.
Mestaruussarjassa joukkue ei pärjännyt erityisen hyvin. SM-avauskaudellaan kortesjärveläiset voittivat vain yhden ottelun kahdeksastatoista ja pelasivat neljä tasuria jääden sarjassa toiseksi viimeisiksi. Karsinnoissa he onnistuivat kuitenkin säilyttämään pääsarjapaikkansa.
Kaudella 1990 joukkue jäi koko sarjan viimeiseksi, kun yhdestä ainoasta voitosta ja seitsemästätoista tappiosta irtosi tasan kaksi sarjapistettä. Kortesjärveläiset putosivat suoraan pääsarjasta ankealla maalierolla 16–81.
Vaikka joukkue oli nuori ja kokematon, putoamista nopeuttivat aivan muut tekijät.
–On selvää, että Kortesjärven putoaminen saatiin aikaan pitäjän sisältä tulleilla voimilla ja tapahtumilla. Eniten vaikuttivat monet lopettamiset ja harjoitusmahdollisuuksien puuttuminen lähes kokonaan harjoittelukautena, muotoili asian valmentaja Veli Suoranta kauden 1990 loppuvaiheilta peräisin olevassa lehtileikkeessä.
JOKA tapauksessa jalkapallo oli Kortesjärven ylpeydenaihe. Yleisöennätys on 1 200 katsojaa, yli kolmasosa kunnan silloisesta väkiluvusta.
Kirkkoherra Veli Suorannalla ja hänen vaimollaan, paikkakunnan nuorisoasioista vastaavalla kulttuurisihteeri Tellervolla oli aivan keskeinen rooli seuran perustamisessa, tyttöjen valmentamisessa ja koko toiminnan pyörittämisessä. Koko paikkakunnan jalkapalloilu henkilöityi heihin.
–Pari häärää tyttöjalkapallon tulisieluna, valmentajana, johtajana, huoltajana, kuljettajana ja tarvittaessa pelipaitojen pesijänä, kuvailtiin Hesarissa 7.6.1990.
VELI potki aikoinaan itsekin SM-sarjassa, ja muutettuaan Helsingistä Kortesjärvelle vuonna 1969 hän ryhtyi kokoamaan joukkueita aluksi miehille ja pojille ja sen jälkeen naisille ja tytöille. Jälkimmäiset osoittautuivat lajille huomattavasti omistautuneemmiksi.
Junioreista C-tytöt voittivat kaksi suomenmestaruutta vuosina 1984 ja 1985 ja B-tytöt SM-hopeaa vuonna 1989. SM-pronssille ovat yltäneet alle 14-vuotiaat vuonna 1983, B-tytöt vuonna 1986 ja C-tytöt vuosina 1987 ja 1988.
Juniorit olivat usein mukana ja pärjäsivät hienosti muun muassa Helsinki-cupissa; parhaimmillaan Y-tytöt voittivat koko turnauksen vuonna 1984.
Lisäksi Kortesjärven sadan oppilaan yläaste voitti neljä kertaa koulujen välisen suomenmestaruuden.
SEURAN nimi oli aluksi Kortesjärven Mimmit, mutta vuonna 1984 se muutettiin Naisjalkapalloseura Kortesjärveksi. Syitä oli pari: ensinnäkin mimmi-sanan arvostus oli uudella vuosikymmenellä laskusuunnassa, ja toisekseen seuran vanha nimi lyhennettiin otteluohjelmissa ja tilastoissa muotoon KorMi, josta ei käynyt selkeästi ilmi, mistä seura oli kotoisin. Uuden nimen lyhenne oli Kortesjärvi.
Ensimmäisessä naisten edustusjoukkueessa pelasivat ainakin Arja Erkinheimo, Helena Försti, Anneli Hakala, Terttu Keskilammi, Ulla-Maija Koivunen, Pirjo Mäenpää, Päivi Mäenpää, Paula Mäki, Eija Nevamäki, Anita Porkholm, Anne Rantala, Aila Salo, Marjatta Suomela ja Tellervo Suoranta. Osan sukunimi on luonnollisesti sittemmin vaihtunut.
Ensimmäinen puheenjohtaja oli Anna Hakala vuosina 1975–77. Häntä seurasivat Riitta Försti (1980–1984), Sirpa Pentinpuro (1985–1989), Mari-Ann Erkinheimo (1990–1999), Sari Autio (2000–2002), Taina Ritala (2003–2009), Jaana Visti (2010–2015), Pia Suomela (2016–2018), Suvi Nieminen (2019–2021) ja viimeisenä Maria Lindholm vuodesta 2022 alkaen.
MARIA LINDHOLM osoittaa erityiskiitoksensa Suorannoille. Lisäksi hän haluaa kiittää jokaista pelaajaa ja huoltajaa sekä kaikkia muita seuratoiminnassa mukana olleita.
–Yhdessä on tehty arvokasta historiaa ja luotu upeita muistoja kortesjärveläisen tyttö- ja naisjalkapallon parissa.
Pelaamisen riemua ja hienoja muistoja
LINDHOLM päätyi alun perin mukaan seuratoimintaan tyttärensä harrastuksen myötä.
–Toimijaporukka on ollut mukava ja toimelias. Hienointa on ollut nähdä yhdessä tekemisen riemu ja pelaamisen ilo tytöissä, hän sanoo.
Seuran johtokuntaan kuuluva Minna Paalanen muistelee, että kotipeleissä oli mahtava tunnelma, kun katsojia ja kannustajia oli paljon.
–On ollut hyvä kökkähenki. Yhdessä on kasvettu aikuiseksi, reissattu ympäri Suomea ja harjoiteltu Ruotsissakin, Paalanen kertoo.
Jaana Visti tuli mukaan jo 70-luvun loppupuolella, jolloin seuratoiminta ja jalkapalloilu puhallettiin uudelleen käyntiin.
–Koen tämän ajan hyvin tärkeäksi: saada olla mukana porukassa nuorena varhaiskypsänä ja myöhemmin teini-ikäisenä, toimia ja harjoitella yhdessä, oppia liikkumisen ilo, kokea ilot ja murheet yhdessä. Mukana oli aikuisia konkarijalkapalloilijoita, jotka olivat tärkeitä esikuvia meille nuoremmille, Visti sanoo.
–Innokkaita pikkutyttöjä oli joka kylässä niin paljon, että me vähän vanhemmat pidimme heille vuorostaan jalkapallokoulua ja opetimme heille jalkapallon käsittelyä, hän jatkaa.